lauantai 15. tammikuuta 2011

1: Kehittämishanke, suunnitelma ja raportti

NYKYÄÄN lähes kaikkiin pitkäkestoisiin koulutusohjelmiin liittyy kehittämishanke. Siitä laaditaan ensin suunnitelma ja sitten raportti.

Dispositio

Yksinkertaisimmillaan kehittämishankkeen suunnitelman dispositio on seuraavanlainen:

1. Mikä on a) pulma  tai  b) unelma
2. a) Millaisia vaihtoehtoja pulman ratkaisuun oli tarjolla (muuta kirja, benchmarking)
2. b) -
3.a- b) Mihin ratkaisuun päädyit ja miksi?  (tee hyötyanalyysi)
4. Miten aiot ottaa ratkaisun käytöön?
Lähteet
Liitteet


Osa prosessia

Mikäli koulutusohjelma on lyhyt, kehittämisideaksi kannattaa valita jokin osa isompaa kokonaisuutta. Tällaista osia voivat ollat
- nykytilan kartoitus eri asianosaistahoilta
- muutosidean kehittely (esim. pilottijakson kokemukset)
- muutosidean esittelytilaisuus/esite




Raportti päivitettynä suunnitelmana

Yksinkertaisimmillaan kehittämishankkeen raporttiin päivitetään suunnitelmaosa ja lisätään muutama kronologinen luku:

5. Kuinka idean käyttöönotto eteni?
6.a)   Kuinka pulman kävi  tällä ratkaisulla (arvioi onniustuminen)
6.b)  Miten hyvin  unelma toteutui?

Raportti kirjoitetaan akateemiseen tyyliin (viittaukset ja  lähteet asiallisesti).


Lisäksi tapana on tehdä yhden A4-tiivistelmä, joka jaetaan ojenteena kaikille.

Tiivistelmä voisi olla myös helppotäyttöinen lomake (ks. vasemmalla).

2: Interventiiviset kysymykset

Törmäsin Tommin (1988)  ajatuksiin ensimmäisen kerran Heljä Linnansaaren väitöskirjassa. Tomm oivalsi, että psykologin  käyttämät kysymykset  eivät aina olekaan neutraaleja, vaan ne vaikuttavat eri tavoin asiakkaaseen. Voimme haluta saada tietoa. Voimme pyrkiä epäsuorasti auttamaan näkemään mahdollisuuksia. Voimme haluta antaa tietoa. Voimme pyrkiä muuttamaan toista.

Ns. interventiivinen haastattelu viittaa lähestymistapaan, missä kaikki, mitä ammattihenkilö tekee tai sanoo ja mitä hän ei tee tai  ei sano, käsitetään interventiona. Näin hän itse alkaa tarkkailla myös omaa käyttäytymistään osana vuorovaikutustilannetta.

Kysymykset ovat joko lineaarisia tai sirkulaarisia. Lineaarisella kysymyksillä pyritään selvittämään syy-seuraus –suhteita asioissa.  Peruskysymyksiä ovat tällöin: Kuka teki mitä? Missä? Milloin? Miksi?

Sirkulaarisuus viittaa ammattihenkilön aktiiviseen havainnointiprosessiin ja omien näkemysten kriittiseen arviointiin. Asiakkaan kertomus muuttaa ja muokkaa ammattihenkilön käsitystä asiakkaan tilanteesta. Sirkulaarisilla kysymyksillä  on vapauttava vaikutus asiakkaaseen.

Tomm suosittelee ns. reflektiivisiä kysymyksiä

Esittäessään  kysymyksiä, joilla on tarkoitus avata uusia mahdollisuuksia asiakkaan kuntoutumisprosessissa ammattihenkilö käyttää ns. reflektiivisiä kysymyksiä. Niiden tarkoituksena on auttaa asiakasta itse  luomaan uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja itselleen. Asiakkaalle voidaan esittää esim. ns. tulevaisuus-kysymyksiä, joiden avulla häntä ohjataan tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Häntä pyydetään kuvittelemaan tilanteensa tulevaisuudessa ilman sitä ongelmaa, jonka vuoksi hän on tullut vastaanotolle ja kertomaan siitä. Tulevaisuus-kysymyksiä voidaan käyttää myös valamaan toivoa ja herättämään optimismia. Kysymykset esitetään tällöin ”Kun …” ei ”jos…” –muodossa.

Muita kysymystyyppejä ovat:
- strategiset kysymykset: suora kysymys, jolla  psykologi haluaa vaikuttaa potilaaseen niin, että tämä muuttuu
- neutraalit  kysymykset; kysymys, jolla psykologi kerää tietoa potilaalta.
- kysymystyyppi, jolla psykologi kerää epäsuorasti tietoa potilaasta.

Refleksiiviset kysymykset koulutuksessa

Tommin suosittelemia  refleksiivisiä  kysymyksiä voidaan käyttää myös koulutuksessa. Kurssilaisille annetaan pohdintatehtäviä, jotka "avaavat silmät". Tällaisia kysymyksiä ovat esim.
- Onko joku tutuistasi innostunut TVT:stä?  Miksi ? (kun opettaja möyrii tietokonekurssilla vastahankaisesti)
- Muistatko aikaisemmin vastustaneesi jyrkästi jotain asiaa, josta olet kuitenkin joutunut vaihtamaan mielipiteesi.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Voi olla, että kaikki opettajat eivät ole tavattoman innostuneita alkavasta ops-työstä.  Silmiä voi avata epäsuorasti mm. teettämällä porukalla oman koulun itsearvointitehtävän koulun toimintakulttuurista.


KIRJALLISUUTTA
Tomm, K. (1988). Interventiivinen haastattelu. Mannerheimin lastensuojeluliitto. L- sarja n:o 3. Jyväskylä: Gummerus.

3: Arviointilomake

Oppiminen lähtee siitä, missä on. Usein motivaatiota lisää alkutilanteen kartoitus. Se voidaan tehdä hyvin simppelillä itsearvioinnilla, joka kohdistuu asioihin, joita kurssilla on tarkoitus oppia.

Mm. Michael Fullanin johtamiskoulutuksessa käytetään paljon tämän tyyppisiä tehtäviä.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Voidaan laatia  muutaman kysymyksen lomake, jonka jokainen täyttää. Yleisen tuen osalta voidaan kysyä esim. opettajien yhteistyötä tukiopetuksen antamisessa...

Kootaan tulokset, ja aloitetaan osioista, joissa kouluilla on kivin työmaa.

4: "Takkatulitehtävä"

Kaikissa Michael Fullanin koulutusohjelmissa törmää ns. takkatulitehtävään. Tarkka suomennos kai olisi lämmittelytehtävä. Jokaisen tulee etsiä itselleen pari - mielellään joku joka ei ole liian tuttu. Ja vastata kysymykseen:
- Miksi olet täällä kaksi päivää? Mitä haluat oppia?

Aikaa käytetään yleensä 5+ 5 min.  Kun koulutuspäivä päättyy, pari etsitään uudellen ja kumpikin kertoi, kuinka hyvin tavoite täyttyi (Ks. jäähdyttelytehtävä).

5: Aakkoskoonta

Kanadan Yorkissa pidetyssä Quest-2009 seminaarissa törmäsin hauskaan tapaan koota pariporinassa syntynyttä keskustelua. tavallisestihan ongelma on se, että porinoita ei ehditä purkaa. Tällä menetelmälläkään ei ehditä kuulla suuren porukan kaikkia ajatuksia, mutta jotain kuitenkin.

Idea on siis seuraava. Kun on käyty keskustelua jonkin kysymyksen pohjalta (esim. Mitkä ovat opetussuunnitelman uudistamisen vaikemmat "kivet" kengässä), ryhmää pyydetään tiivistämään keskustelu yhteen avainsanaan (tai parin sanan lauseeseen).

Sanat kootaan sitten aakkosittain.
- Alkaako jonkin ryhmän avainsana a-kirjaimella  jne.

6: Kuvapostikortit

Törmäsin tähän työtapaan ensimmäisen kerran MG:n vetämässä ryhmänohjaajakoulutuksessa. Kouluttajalla oli iso kasa kuvapostikortteja, joista jokaisen piti poimia sellainen, joka kuvaa parhaiten itseä/ mielialaa juuri nyt. Piirissä istuen jokainen sitten näytti kortin, esitteli itsensä ja kertoi, miksi valitsi juuri tämän kortin.

Kun kurssi päättyi, MG toisti tehtävän. Otitko saman kortin?

Menetelmä edellyttää, että kouluttaja kerää kortteja, joissa on ideaa.

7: Levyraati

KAUAN sitten, varmaankin 2000-luvun alussa, Espoon reksien koulutuspäivässä  oli keynote-puhujana yrittäjäfilosofi Maija- Riitta Ollila. Hän käytti luennossaan monenlaisia virkistäviä "kikkoja".  Yksi oli levyraati.

Ollila  pyysi salin  eteen vapaaehtoisia  ja soitti heille muutaman levyn. Kunkin näytteen jälkeen hän pyysi levyraadin jäseniä pohtimaan, miksi tämä levy soi tässä seminaarissa.

OLEN itsekin käyttänyt hieman vastaavaa ideaa. Silloin on yleensä soinut Elvis:-)

8: Akvaario

AKVAARIO on tapa esitellä esim. ryhmätöiden tuloksia. Sen lisäksi, että yksi ryhmän jäsen esittää vuorollaan ryhmän tuotoksia, akvaariossa kaikkien ryhmien edustajat käyvät myös keskustelua niistä. 

9: Spectogrammi

Opin tämän työtavan MG:n ryhmänohjaajakurssilla, jolloin sitä käytettiin helpottamaan uuden ryhmän tutustumista toisiinsa. Tehtävänä oli muistaakseni suhtautuminen valkosipuliin.

Spectogrammitehtävässä asetutaan janalle, jossa on kaksi ääripäätä. Jokaisen pitää selvittää oma paikkansa jutellen muitten about samaan pisteeseen sijoittuvien kanssa.

10: Toimittaja

Törmäsin tähän tehtävätyyppiin Arto Laamasen vetämässä johtotiimikoulutuksessa.  Porukka jaetaan kahtia, toinen on toimittaja ja toinen haastateltava. (Sitten tehdään sama toisinpäin.)

"Teet juttua johtoryhmistä johtajuuden rakentajana koulussa. Mieti 15 mieti kysymyksiä, joita esität 15 minuutin haastattelussa yhdeltä ryhmäläiseltä."

Kun haastattelut on tehty, jokainen kirjoittaa  juttunsa ja toimittaa sen haastatellulle.

Työtapaa voisi kehittää niin, että jutussa tulee olla ainakin
1. napakka otsikko
2. kuva + kuvateksti
3. Muutama väliotsikko.
(itse leipätekstiä ei tarvitsisi työstää)

Yhtä hyvin voidaan leikkiä radiotoimittajaa, ja tehdä haastattelun pohjalta 1 minuutin radiouutinen. Se osat ovat
1. kiinnostava alku
2. asiat järjestyksessä
3. kohottava, toimintaan  kehottava loppu.

11: Bonon hatut

BONON hattumenetelmää voidaan käyttää mm. luennolla.  Porukka jaetaan hattuihin, näkökulmiin, joilla luentoa/ideaa pyydetään kuuntelemaan. Miksei sen avulla voida myöskin lukea jokin teksti. Ideana on saada yhteen tekstiin mahdollisimman monta näkökulmaa. 

  • Vihreä hattu: villit ideat (mitä vaan tulee mieleen)
  • Musta hattu: kaikki mahdolliset pelot ja uhkat
  • Valkoinen hattu: faktat  
  • Sininen hattu: katsoo lintuperspektiivistä
  • Keltainen hattu: ihania, valoisia asioita
  • Punainen hattu: tunteita, joita tuo mieleen.

Törmäsin Bonon hattuihin ensimmäisen kerran JET-koulutuksessa Diversan vetämässä osuudessa.

12: Väittely

VÄITTELYSSÄ  on vastakkain vuorotellen kaksi väittelijää tai pienryhmää ja yleisö.  Väittelyn keskiössä on  jokin teema. Toinen puolistaa sitä (pro), toinen vastustaa (con).  Väite on se , mitä jonkun halutaan uskovan. Argumenti tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Meillä on argumentti vain, jos on sekä väite että perustelu väitteen puolesta. Hyvässä väitteessä on perustelulle todiste. Perustelun tulisi olla tutumpi kuin itse väite.

Väittelyssä puhutaan kolmansille osapuolille, ja tarkoitus on saada yleisö puolelleen. Hienoa on, jos sen tekee argumenteilla:

- osoita, että vastapuolen perustelut pohjautuvat väärään analyysiin
- vastapuolen perusteluissa on virhe /väärinkäsitys
- ilmoita todistusaineiston epäilyttävät lähteet
- tuo esiin vastapuolen todistusaineiston puutteellisuus
- ovatko argumentit ristiriidassa?
- osoita, että vastapuolen mielipide johtaa uusiin ongelmiin
- tartu niihin kohtiin, joista vastapuoli vaikenee, osoita ne

Aina keinot eivät ole ihan  "puhtaita". Vastustajan voi voittaa esim.

- käyttämällä oikeiden argumenttien sijasta esim. metaforia
- viemällä vastapuolelta uskottavuus (persoona, historia)
- käytä peitteleviä ilmaisuja ” En sano, että Aho on hullu”
- eleillä, ilmeillä, pään pudistuksilla
- taitavalla retoriikalla: ethos ja  pathos  logoksen lisäksi
- sumenna vaikeilla termeillä
- iske heikkoon kohtaan

Omia argumentteja voi vahvistaa, heikentä- ja värittää:

1. takaus: viittaa terveeseen järkeen, auktoriteettiin tms. korvaa usein perustelun s 256
2. suojaus : omaa argumenttia voi suojata vastaanottajan kritiikiltä heikentämällä asiaväitteen sisältöä esim muuttamalla ”kaikki” useimmassa tapauksessa on - ei ole täysin mahdotonta jne.
3. vahvistus: korostaa omaa argumenttia: moni muutetaan erittäin moneksi
on- varmasti on jne .
4. väritys:  luo positiivisen tai negatiivisen tunnelatauksen antamatta perustelua (esim. ryssä, liikaviisas..)
5. toisto:  toistolla oleellinen merkitys - vastapuoli kyllästyy

Väittelijöille on annettu mm. seuraavia taktisia ohjeita
-  puhu  vaikeista asioista sumeasti, epämääräisesti, väljästi ja yleisluonteisesti (et sitoudu mihinkään konkreettiin)
-  älä vastaa ” vääriin” kysymyksiin - reagoi siihen, mutta vastaa itse muotoiltuun kysymykseen
- käytä sievisteleviä ilmauksia ( ei juoppo vaan sosiaalisestu työrajoitteinen)
-  puhu päämääristä ( älä keinoista)
- vältä joutumasta syytetyksi . Jos joudut syytetyksi, delegoi syyllisyys ( se on hinta joka on maksettava demokratiasta)

Taitava väittelijä estää vastapuolta tuomasta esiin parhaita puoliaan. Hän pitää keskustelua vastustajan kannalta kiusallisissa asioissa.

Koulutustilaisuuksissa voidaan ratkaista arpomalla, kumpaa kantaa väittelijän pitää puolustaa. Joukkueväittelyssä edetään niin, että kukin saa käyttää esim. 4 minuutin puheenvuoron. Ensimmäisenä Pro-joukkueen edustaja. Puheenvuorot on valmisteltu etukäteen, mitta niissä tulee reagoida myös edellisiin  puheenvuoroihin. Lopuksi yleisö saa esittää kysymyksiä.

Yleisö saa lopuksi ratkaista, kumpi väittelijöistä on voitolla sijoittumalla paremmin väittelevän puolelle luokkaa. Puolta saa vaihtaa tilanteen muuttuessa.

Etukäteen sovitaan, kuinka monta puheenvuoroa väittelijä saa käyttää. Kouluttaja  jakaa puheenvuorot.

13: Kaksi piiriä

KAKSI  piiriä on ennenmuuta tutustumistehtävä. Asetutaan kahteen sisäkkäiseen piiriin niin, että kasvot ovat vastakkain. Kullakin on oma pari toisessa piirissä. Kouluttaja esittää kysymyksen. Sisäpiiriläinen esittäytyy vastaa ensin ja sitten ulkopiiriläinen. Kysymysten  tulisi olla hauskoja (esim. mistä kouluruuasta pidit lapsena eniten), jotta niihin ei liittyisi kilpailua.

Sen jälleen ulkopiiri siirtyy myötäpäivään (kuin kellon viisari) yhden pyläkän eteenpäin. Kouluttaja esittää uuden kysymyksen.

Piiri pyörii kunnes kierros on käyty. Näin jokainen ehtii tutustua puoleen kurssilaisista.

14: Cafe Learning

LEARNING CAFÉ -menetelmässä  käsiteltävä aihe jaetaan osiin, joista keskustellaan pöytäkunnissa. Ajatukset kirjataan ”pöytäliinoihin”.

Ryhmät kiertävät kaikissa pöydissä.  Vuorollaan yksi ryhmän jäsen jää sihteeriksi avamaaan aikaisemman keskustelun.

Lopuksi keskustelujen tulokset puretaan ja pöytäliinoihin tuotettu materiaali koostetaan muistioksi.

15: Posterit

TÖRMÄSI itse ensimmäisen kerran postereihin Jorma Ahosen vetämässä koulutuksessa. Ison salin seinille oli tehty A2- kokoisista julisteista näyttely. Posterilla kukin koulutettava tiivisti oman kehittämishankkeensa ytimen.

Toisen kerran näin menetelmää Helsingin OKL:ssa, vetäjänä oli tuolloin dekaani Patrick  Scheinin. Jatko-opiskelijat esittelivät vuorollaan toisilleen posterinsa. Aikaa oli noin 5-10 minuuttia.

16: Tuomariarviointi

Tuomariarviointimenetelmä on yksi tulevaisuuden tutkimuksessa käytetty tieteellinen metodi, jota voidaan myös käyttää omaa työtä koulutuksessa tutkittaessa.

Ideana on, että ryhmälle asiantuntijoita esitetään joukko väitteitä. Ryhmän pitää jakaa väitteet kolmeen pinoon:
- väitteisiin, jotka kaikki allekirjoittavat
- väitteisiin, joita täytyy tarkentaa
- väitteisiin, joita ei suuri osa ryhmästä hyväksy/pidä totena/todennäköisenä

Näin löytyy esim. tulevaisuuden koulun  todennäköiset piirteet.

17: Pyramidi

Pyramidi-tehtävän idea on laittaa nippu lappuja arvojärjestykseen niin, että ylimpänä on kaikkein tärkein asia, ja samassa kerroksessa yhtä tärkeät asiat.

Laput voivat olla tyhjiä, jolloin kurssilaiset kirjoittavat niihin itse esim. meneillään olevan ops-uudistuksen tuomat tärkeimmät muutokset koulutyöhön. Kun laput on valmiit, ne asetaan esim. tärkeys, vaikeus jne, järjestykseen.

Laput voivat olla myös valmiiksi kirjoitettuja.

Pyramidin voi rakentaa yksin, parin kanssa tai pienessä ryhmässä.

18: Valmentajat

Ajatus siitä, että opiskelijat rekrytoidaan toistensa kouluttajiksi on ikiaikainen.  Käytöntä tunnettiin jo antiikin Kreikan  akatemioissa ja uuden ajan kymnaaseissa.

Itse olen käyttänyt ideaa niin, että tietyissä teemoissa kokeneet kouluttajat on nimitetty ryhmien johtajiksi, ja nuoremmat kollegat ovat saaneet heiltä käytännön kokemuksesta syntyneitä ohjeita.

Kokeneemmät löytää esim. spectogrammin avulla. Tilaan kuvitellaan jana. Toiseen päähän sijoittuvat ne, joilla ei ole kokemuksia asiosta, about keskelle, jotka ovat kuulleet  tai lukeneet asiasta ja toiseen päähään ne, joilla on omia kokemuksia.

Sitten poimitaan esim. neljä kokeneinta, otetaan jako neljään ja kukin mentori saa omat opetuslapsensa, jotka oppivat tekemällä mentorille kysymyksiä. 

19: Kertautuvat miksi-kysymykset

Tämän työtavan opin jollain monista Espoon rehtoreilleen tarjoamista koulutuspäivistä. Lähtökohtana on miksi-kysymys. Esim. Miksi opetussuunnitelma uusitaan nyt? Pohdintaa jatketaan yhä uusilla miksi kysymyksillä. Keskusteleva pari tai ryhmää kirjaa ylös vastaukset. Kuinka monen miksi-kysymykseen ketju syntyy?

ESIM:
MIKSI 1. Miksi opetussuunnitelma nyt uusitaan? (vastaus yksi virasto määrää)
MIKSI 2. Miksi virasto määrää? (vastaus: Kun oph käskee)
MIKSI 3. Miksi ops määrää muuttamaan opsin? (vastaus: Koska laki on muuttunut)
MIKSI 4. Miksi eduskunta muutti lakia? (vastaus: koska nykyinen erityisopetus ei toimi...)
MIKSI 5. Miksi nykyinen erityisopetus ei toimi? (vastaus: koska se maksaa liikaa...)
MIKSI 6. Miksi nykyinen erityisopetus maksaa liikaa? (vastaus; koska erityisoppilaiden määrä kasvaa koko ajan)
MIKSI 7. Miksi erityisoppilaiden määrä kasvaa koko ajan? (vastaus: he eivät pysy opetuksessa mukana)
MIKSI 8. Miksi he eivät pysy opetuksessa mukana? (vastaus: lapset ovat häiriintyneitä)
MIKSI 9. Miksi lapset ovat häiriintyneitä (vastaus; perheet voivat pahoin)
MIKSI 10. Miksi perheet voivat pahoin (vastaus; ei ole töitä)
MIKSI 11. Miksi ei ole töitä (vastaus: yhteiskunnalla ei ole rahaa palkata heitä)
MIKSI 12. Miksi yhteiskunnalla ei ole rahaa (ei ole verotuloja)
MIKSI 13. Miksi ei ole verotuloja.... jne.

20: Neljä nurkkaa

NELJÄ  nurkkaa on eräänlainen spectogrammin laajennus kahteen ulottuvuuteen, janaan.  Janat ajatellaan tilan halkaisijoiksi nurkasta toiseen. Kouluttaja seisoo origossa (keskellä tilaa), ja kukin etsii itselleen tilassa paikan, joka vastaa hänen tilannettaan. Ääripäinä ovat nurkat

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Pohdi, kuinka hyvin seuraavat väitteet sopivat sinuun
1. Olen täällä pakotettuna (-1)- omasta vapaasta halustani  (+1) ( 1 ulottuvuus )
2. Minusta opetussuunnitelman uusiminen nyt on täysin turhaa  (-2) - tosi tärkeää (+2)  (2. ulottuvuus)

Sijoitu nyt nurkkiin seuraavastio
A- nurkka  -1. -2   (alhaisin motivaatio)
B-nurkka   - 1 +2
C-nurkka   +1  -2
D-nurkka   +1 + 2    (korkein motivaatio)

Tämän jälkeen jokainen "nurkka" kokoaa 1-3 hyvää perustelua, miksi ovat juuri tuossa nurkassa.

21: Henkilökohtainen kirje

Mm. Michael Fullan käyttää koulutuksissaan hiljaisia tehtäviä. Kurssilaisia pyydetään pohtimaan jotain asiaa hyvin henkilökohtaisesti. Yksi työtapa on kirjeen kirjoittaminen itselle. Usein tarjolla on useita kysymyksiä
- Esim. Miksi minusta tuli opettaja?
- Mitä haluaisin oppilaitteni minusta muistavan?
- jne.

Näitä henkilökohtaisia asioita ei pakoteta jakamaan muutoin kuin, että kukin kertoisi parille/ryhmälle mistä kirjoitti.

22: Kävely

Tähän työtapaan törmäsin Kuntakoulutuksen vuoden 2004 ops-työhön orientoineelle kurssilla, jota vetivät mm. Olli Luukkainen ja Elise Tarvainen.  Jostain syystä aika moni suhtautui edessä olevaan urakkaan valmiiksi negatiivisesti. Elise antoi silloin tehtävän.  Jokainen valitsi parin ja parin kanssa piti kävellä 5 minuuttia niin, että sai puhua vain kielteisiä ajatuksia, jotka liityivät ops-työhön. Yhtään vastaväitettä ei saanut esittää. Kun viisi minuuttia oli ohi, piti kääntyä takaisin. Ja nyt sai puhua vain myönteisiä asioita ops-työstä. Yhtään vastaväitettä ei saanut  esittää.

Tehtävä antaa mahdollisuuden purkaa uuden vastaanottamisen tiellä olevia omia ajatuksia.

23: Mehiläispesä

Lähde: Husén, Torsten ym. (1966). Miten aikuisina 
opimme. Aikuisopetuksen edellytyksiä ja 
menetelmiä. 2. painos. Helsinki: Tammi.   
Kirja on valmistunut ryhmätyönä Husénin
johtamassa aikuispedagogisessa seminaarissa
Tukholman korkeakoulussa.



TÄMÄN  työtavan poimin Torsten Husénin johdolla tehdystä "Miten me aikuisina opimme"- teoksesta. Siinä esitetään, että aikuisopetuksessa käytetään pääasiassa neljää toimintamuotoa: luentoa, opetus-opastusta, ryhmätyötä ja itsenäistä työskentelyä.

RYHMÄTYÖSKENTELYÄ on teoksen mukaan monenlaista.  Yksi muunnelmista on mehiläispesä. Nimi tulee sen tuottamasta äänestä.

Mehiläispesä tarkoittaa työtapaa, jossa 4-6 hengen ryhmä keskustelee sovitusta asiasta ja kokoaa lopuksi käydyn keskustelun ja selostaa sen muille.

Mehiläispesää voidaan käyttää mm. tutustumiseen, luennolla kuulluun uuden tiedon muokkaamiseen  (siis haltuunottoon ja liittämiseen omiin aikaisempiin kokemuksiin).

Ks. myös pariporina

24: Lupaus

Michael Fullanin koulutuksissa on usein viimeisenä tehtävänä "Ticket to leave". Sen avulla yritetään sitoa koulutuksessa opittu paluuseen arkeen. Jokaista pyydetään kirjoittamaan (ei viime minuuteilla):
- Kirjoita yksi asia, jonka aiot viedä käytäntöön.
- Pohdi, mikä olisi pienin mahdollinen askel, jonka voisit ottaa soveltaaksesi tänään oppimaasi.

Jos tuo asia lausutaan vielä ääneen, syntyy sosiaalista painetta, joka  tukee uuden käyttöönottoa.

25: Yhteistoiminnallinen tekstinluku

Yhteistoiminnallinen oppiminen koti- ja asiantuntijaryhmineen on mainio tapa tutustuttaa porukka viriketekstiin.

Vaiheet ovat seuraavat
1. Kotiryhmässä luetaan kaikki yhdessä pieni pätkä tekstiä. Sitten jakaudutaan asiantuntijaryhmiin a-b-c-d.
2. Asiantuntijaryhmät kokoontuvat ja lukevat oman tekstosuutensa ja pohtivat, mikä tekstissä on tärkeää.
3. Asiantuntijat palaavat omaan kotiryhmään ja vuorotellen opettavat oman tekstinsä muille.

Itse törmäsin työtapaan Michael Fullanin johtamiskoulutuksessa.

26: Päivän reflektio

ERITYISESTI  kaksipäiväisissä koulutustilaisuuksissa on tärkeää koota ensimmäinen päivä yhteen. Palautteen pohjalta kouluttaja sitten muokkaa seuraavan päivän ohjelmaa. Jos palaute annetaan kirjallisesti, esiin nostettuihin kysymyksiin kannattaa vastata seuraavan päivän aamunavauksessa.

1. Mitä uutta sain (sisältö tai työtapa)?
2. Mitä omia näkemyksiäni vahvistavaa sain (varmuutta lisäävää)?
3. Muuta satoa (esim. jotain, joka auttaa eteenpäin, aikomuksia)?
4. Mikä herätti kysymyksiä
5. Jäikö jokin asia vaivaamaan? Mikä?
6. Miten tyytyväinen olet omaan osuutesi kurssilaisena?

27: Viivästetyt kysymykset

TÖRMÄSIN  tähän ideaan Eduskunnassa järjestetyssä Quo Vadis peruskoulu-seminaarissa.

Tilaisuudessa oli luento. Luentoa ei haluttu keskeyttää, ja niinpä kuulijoille jaettiin kysymyslaput. Siihen sai kirjoittaa mieleen nousseen kysymyksen ja  oman nimensä. Lappu toimitettiin puheenjohtajalle, joka niputti niitä ja antoi sopivassa kohdassa kysymysvuoron (tai yhdisti itse kysymyksiä).

28: Taukojen ylitystehtävä

Jokaiseen koulutuspäivään kuuluu taukoja. Michael Fullan oli minusta oivaltanut hyvin, kuinka paluu tauon jälkeen teemaan onnistuu hyvin. Hän esitti ennen taukoa kysymyksen, jota toivoi pohdittavaksi ja johon palattiin heti tauon jälkeen.

29: U-tube-clipsit

U-tube on täynnä upeita clipsejä. Michael Fullanin tiimi oli poiminut erityisesti sellaisia, jotka käsittelevät jo läpikäytyä teemaa humoristisesti. Tällainen clipsi virkistää ja korvaa usein tauon. Erityisen upeasti videoiya käytti entinen varapresidentti Al Core omassa kestävän kehityksen kiertuessaan.

Olen myös itse käyttänyt clipsejä. Omia suosikkejani ovat musiikkivideoiden lisäksi mm. Mr. Bean sekä  Ketonen ja Myllyrinne. Erityisesti heidän sketsinsä matikanopettajasta. Olemme myös kuvanneet omia clipsejä Jukka Jokirannan kanssa (opettajatyypit).

Clipsejä voidaan hyödyntää monella tavalla. Yksi tapa on antaa varsin avoin kysymys:
- Millaisia ajatuksia clipsi Sinussa herätti.

30: Käsiteparit

KÄSITTEEN  määrittely on dialogin ehto. Olen käyttänyt erityisesti muutosteemasta kouluttaessani työtapaa, jossa olen jakanut kuulijat ryhmiin, joiden tehtävänä on ollut pohtia, miten tietty käsitepari eroaa toisistaan:
- muutos ja kehitys
- muutos ja edistys
- muutos ja parannus
- parannus ja kehitys jne.

Käsitteitä vertailemalla herätetään tervettä hämmennystä, mutta lopulta käsitekimpun keskinäiset suhteet hyvinkin avautuvat.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Miten seuraavat käsitteet eroavat mielestänne toisistaan
- yleinen tuki ja tukiopetus
- yleinen tuki ja tehostettu tuki
- tehostettu tuki ja erityinen tuki
- opetus ja ohjaus
- ohjaus ja tuki
- ohjaus ja oppilashuolto jne.

31: Mistä tulet?

JOTTA voitaisiin oikeasti ryhtyä opiskelemaan uutta asiaa, kurssilaisten tulisi unohtaa hetkeksi arkihuolet. Yksi tapa, jota olen käyttänyt on ns. mielenmaisematehtävä. Jokainen kurssilainen pohtii hetken hiljaa
- Mistä minä tulen? Millaiset asiat pyörivät juuri nyt mielessäni?

32: Kirjanäyttely

MONIIN koulutusohjelmiin kuuluu kurssikirjallisuuden lukemista. Yksi tapa  esitellä kirjat on järjestää kirjanäyttely. Kirjat ovat esillä, ja niistä voi olla tarjolla napakka referaatti.

Kirjanäyttely voidaan toteuttaa myös virtuaalisesti esim. blogiin.

33: Pika-arviointi fläpeillä

TÄHÄN  koulutustilaisuuden pika-arviointitapaan tutustuin Pasi Sahlbergin Istanbulissa vetämässä seminaarissa. Kun koulutuspäivä oli ohi, salissa oli eri puolilla flap-telineitä ja tusseja. Porukka kiersi taululta toiselle arvoimassa päivää simppelisti
- tikkataululle laitettiin "osuma" 4-10
- oli erilaisia jana- ja koordinaatistotehtäviä, joihin piti sijoittaa itsensä
- oli tilaa vapaille kommenteille.

Sopivan ajan kuluttua kouluttaja kävi kaikki flapit läpi ja kommentoi niitä.

34: Kouluttaja roolissa

KOULUTTAJA roolissa on mukaelma klassisesta draamatyötavasta.

Opettaja-roolissa työtavan ideana on, että ohjaaja rakentaa yhdessä oppilaiden kanssa kuvitteellista, lapsia kiehtovaa teemaa - mutta aikuisen ehdolla. Jos lapset haluavat leikkiä murhaa, opettaja valitseekin esim. kohtauksia, jossa vainajan omaiselle viedään suruviestiä jne.
Opettaja on mukana fiktiossa myös valitsemassaan roolihahmossa, josta käsin hän haastaa, tukee ja kehittää draamatyöskentelyä. Hän pyrkii muuttamaan draama- kokemuksella esim. oppilaiden kielteisen asenteen vähemmistöjä kohtaan tai laajentamaan muutoin heidän ymmärrystään. Ymmärtämys syvenee, jos aihe kiinnostaa koko ryhmää ja sopii ryhmälle sekä
älyllisesti että emotionaalisesti. Ja jos lapset saadaan tekemään todella töitä.

Prosessi etenee niin, että ensin oppilaat ehdottavat aiheita, joista valitaan yksi. Opettaja miettiin etukäteen sopivia kohtauksia, joihin pitäisi aina liittyä jokin jännite ja yllätys.

Tarinaa juoksutetaan kohtaus kerrallaan. Opettaja kertoo tilanteen - tai käynnistää sen näyteleen. Opettajalla on aina itsellään tärkeä rooli. Hän jakaa siitä roolista käsin oppilaille rooleja. Oppilaat voiva olla kaikki esim. opettajia kahvilla ja opettaja rehtori. Rooli voidaan antaa myös yhdelle oppilaalle: ”Lehtori Soininen, mitä te ajattelette tästä?”

Kun kohtaus on sopivassa kohdassa, opettaja ottaa aikalisän. Kohtaus pysäytetään ja käydään keskustelua siitä, mitä tapahtui? Miltä tuntui jne.? Tämä reflektiovaihe on tärkeä.
Näyttelilä voidaan luokassa ja luokan ulkopuolella. Kohtausten välissä voidaan tehdä tarvittavaa rekvisiittaa: verisiä kirjeitä, uutislööppejä, uutislähetyksiä jne. Jokainen oppilas vuorollaan kirjoittaa sitten läksynä, kuinka tarina eteni sillä kertaa- muuten se unohtuu. Kun tarina loppuu, kannattaa kokota kaikki tuotokset luokan seinille, ihailla yhteistä tarinakirjaa, johon saa myös piirtää tai liimata kuvia. Muistellaan pitkää prosessia ja pohditaan, mitä opittiin.

35: Toisilta oppiminen

Keinoja, joilla ihmiset voivat vaihtaa ajatuksia  arjessa ja oppia toisiltaan:

  • Benchmarking/auditointi
  • Dialoginen tapa keskustella 
  • Kehittämisryhmät (jotka ratkovat ongelmia)
  • Mentorointi
  • Observointi
  • Opettajavaihdot
  • Oppimistulosten ja palautteen analysointi yhdessä
  • Pariopetus, yhteisopetus
  • Pedagogiset kokoukset
  • Perehdytys
  • Tehtäväkierto
  • Tiimit
  • Tilaisuudet, joissa vaihdetaan opetusideoita
  • Työparityö
  • Vertaistuki

  • Vierailut toisten luokissa
  • Yhdessä
  • Yhteiset käytänteet, joilla on jokin arvopohja
  • Yhteiset opintopiirit
  • Yhteiset rituaalit, joilla on jokin arvopohja
Yhteistoiminnallisesti toteutetut projektit ja tapahtumat
  • Yhteiset visionti‐ tai arvokeskustelut 
  • YT-tuokiot vuorollaan eri luokissa
  • Ääneenlausutaan  yhteiset johtavat periaatteet



36: Tilanne-esitys

TILANNE -esitys  on yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka, jolla voidaan mm. rikastuttaa luentoa.

Pieni ryhmä valmistelee etukäteen lavastetun tilanteen ja esittää sen. Esityksen  pohjalta käydään sitten yleiskeskustelu. Keskustelun jälkeen voidaan ratkaista tilanne näytelleen eri tavalla.

37: Mentor-keskustelut

Sekä Opekon että myöhemmin Educoden (Opetusalan koulutuskeskuksen) järjestämässä ja Opetushallituksen rahoittamassa  Oppilaitosjohdon  peruskoulutusohjelmassa käytin mentoreita yhtenä koulutuksen elementtinä.

Mentorin tehtävänä oli tukea virkaiältään nuoremman kollegan ammatillista kasvua koulutusohjelman aikana. Kurssilainen hankki itse itselleen mentorin. Mentori sai tästä vapaaehtoistyöstä todistuksen.


38: Mestari-oppipoika

IKIAIKAISESTI  oppimista on tapahtunut niin, että nuorempi kollega saa neuvoja vanhemmalta. Sovelsin ideaa ensimmäisen kerran Turun oppilaitosjohdon peruskoulutusohjelmassa, jossa kurssilaisissa oli tosi paljon pitkän kokemuksen omaavia rehtoreita. Kartoitimme porukan työkokemuksen spectogrammin avulla, ja sitten jakauduimme ryhmiin niin, että kullakin kokeneella oli ympärillään 2-3 nuorempaa kollegaa. Nuoremmat kollegat haastattelivat sitten vanhempaa annetusta teemasta. Lopuksi purimme haastattelut niin, että
- kukin ryhmä kertoi jonkin hyvän vinkin, jonka oli saanut
- kukin "mestari" kertoi, mitä itse oppi haastattelussa.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Porukka voitaisiin jakaa ryhmiin sen mukaan, kuinka monessa ops-prosessissa ovat olleet mukana. Teemana voisi olla, kuinka työ koululla hoidettiin aikaisemmin. Mikä toimi silloin? Mikä ei?

39: Värikortit

Kyseessä on osallistujia aktivoiva työtapa, jossa otetaan kantaa yksittäisiin väitteisiin tai esim. alustukseen nostamalla esiin värikortti: punainen, keltainen, vihreä. Tämän jälkeen alustaja pyytää joitakin eri värejä nostaneita perustelemaaan värin valinnan.

40: Opponentit ja värikynät

TÄMÄN työtavan opin Salosen Mikolta.

Moneen koulutukseen kuuluu jonkilainen päättötyö. Kuulijoiden osallistamiseksi Salonen pani kiertämään kolme kynää: vihreän, keltaisen ja  punaisen.  Kynät siirtyvät jokaiselle vuorollaan:

  • Vihreä kynä: anna kiitosta työstä
  • Punainen kynä: esitä  jokin rakentava kriittinen kysymys
  • Keltainen kynä: tee teemaan liittyvä itseäsi askarruttava kysymys.

41: Ymmärtävä tekstinluku

Peep Koort oli kasvatustieteen professorina Helsingissä 1960- ja 70-luvuilla. Hän ideoi opiskelijoilleen menetelmän, jolla je läpäisivätkin tentit hienosti.

Idea oli seuraava:
- Lue tenttikirja kappale kerrallaan. Kirjoita kunkin kappaleen kohdalle marginaaliin kysymys, johon se vastaa.
- Kysy itseltäsi kysymys ja opettele vastaamaan siihen.
- Kun olet käynyt koko kirjan läpi, kysy itseltäsi nuo kysymykset. Merkitse miinuksella kysymykset, joita et osaa.
- Keskity erityisesti kysymyksiin, joita et osaa

Tätä ymmärtämistä tukevaa lukutapaa voi käyttää myös koulutuksessa, kun kurssilaisilla luetutetaan jokin artikkeli.

42: Merkitystä ja merkittävyyttä etsivä lukutapa

TÄMÄN  työtavan opin Auroran luokanopettaja Kaija Kuivaselta, tai tarkemmin hänen lapsensa lukion opettajalta. Kaija esitteli lapsensa koetta, jossa oli hänestä vallan mainio tehtävä. Tehtävä kuului jokseenkin näin
- Lue seuraava teksti, ja etsi kustakin kappaleesta avainsanat. Selitä omin sanoin, mitä kirjoittaja niillä tarkoittaa.

Pidin tehtävästä. Usein tekstiä lukiessa omat käsitykset ohjaavat meitä. Olenkin käyttänyt tätä ideaa niin esim. yhteistoiminnallisen oppimisen työtavassa, että tehtävänä on:
1. Lue seuraava teksti, ja etsi kustakin kappaleesta avainsanat. Selitä omin sanoin, mitä kirjoittaja niillä tarkoittaa.
2. Kerro sen jälkeen, mitä itse ajattelet asiasta.

43: Ryhmääntymistä edistäviä harjoitteita

ALLAOLEVAN kaltaisia  tehtäviä  tekemällä tiimin yhteishenki  kasvaa. Tavoitteena on  oppia tuntemaan esim. seuraavan lukuvuoden läheiset työtoverit yhä paremmin ja tunnistaa omassa tiimissä olevia upeita inhimillisiä voimavaroja.

Nämä tehtävät tehdään puhumalla ja kuuntelemalla.

1. Millaisia lempinimiä Sinulla oli lapsena?  Miten ne sait?
2. Mikä oli lempiruokasi lapsena?
3. Millainen tapahtuma on jäänyt Sinulle myönteisenä mieleen omasta kouluajastasi?
4. Mikä Sinusta piti tulla lapsena?
5. Millainen oli lapsuutesi paras ystävä?

6. Millaista musiikkia erityisesti rakastit nuorena?
7. Teitkö jotain todella ”murkkumaista” murrosikäisenä? Jos niin mitä?
8. Oliko Sinulla murrosikäisenä itsellesi tärkeitä aikuissuhteita? Miksi nämä aikuiset voittivat luottamuksesi?
9. Kerro jokin kepponen, jonka olet nuorena tehnyt.
10. ”Mokasitko” koskaan koulussa? Kuinka selvisit tilanteesta?

11. Millaisissa ammateissa olet toiminut? Kerro jotain, mitä niistä opit?
12. Millainen olit opiskelijana?
13. Millaisia harrastuksia Sinulla on ollut? Mikä niistä jatkuu yhä?
14. Kuka on mielenkiintoisin henkilö, jonka olet tavannut?
15. Mitä nuoruusvuosiisi kuulunutta, et vaihtaisi mistään hinnasta pois?

16. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
17. Jos olisit jokin maa, mikä maa olisit?
18. Jos olisit jokin ruokalaji, mikä olisit?
19. Jos olisit jokin rakennus, patsas, tai esim. maalaus, mikä olisit?
20. Jos olisit jokin juoma, mikä olisit?

21. Mitä sellaista osaat, joka ei ole ihan tavallista?
22. Millaisista asioista saat kiitosta ja kehuja? Kerro yksi asia.
23. Mikä itsessäsi on sellaista, johon olet oikeasti tyytyväinen. Kerro yksi asia.
24. Mitä sellaista, jota olet saanut tehdä, haluaisit kokea uudestaan?
25. Minne haluaisit päästä uudestaan?

26. Jos et saisi pitää omaa nimeäsi, minkä niminen haluaisit olla (etu- ja sukunimi)
27.   Jollet saisi olla oma itsesi, mikä elokuva-sarjakuva-tms. fiktiohahmo voisit olla?
28. Jos sinun olisi pakko tehdä jotain, mitä et ole koskaan tehnyt, mitä tekisit?
29.   Mitä sellaista haluaisit oppia, jota ei vielä osaa juuri lainkaan?
30. Jos olisit tuote, minkälaisen  käyttöohjeen antaisit itsestäsi?

31. Millainen oli ensimmäinen mielikuvasi nykyisestä koulustasi?
32. Kerro jokin itsellesi mukava sattumus tai mukava asia koulustasi.
33. Kerro jokin oikeasti hauska ja mukava asia jostain ihmisestä, joka ei enää ole koulussasi töissä.
34. Kerro jokin hassu tai mukava asia, jonka olet kuullut toisten sanovan koulustasi.
35. Jos joutuisit vaihtamaan työpaikkaa, minkä asian haluaisit viedä mukanasi?

36. Oletko lukenut jonkin oikein hyvän kirjan tai katsonut hyvän elokuvan? Kerro siitä.
37. Mikä on ollut tämän kevään paras makuelämys?
38. Mikä oli tämän lukuvuoden oppimiskokemus? Vai etkö enää opi?
39. Teitkö tänä lukuvuonna jotain ihan ensimmäistä kertaa?
40. Mitä haluaisit viedä tästä lukuvuodesta mukanasi ensi syksyyn?


44: Hiljainen hetki

HILJAINEN  heti on ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka, jossa osa on aktiivinen, osa seuraa.

Taululle kirjoitetaan probleema. Keskitytään hiljaa. Se puhuu, joka puhuu.

45: Patsas

Osallistujia pyydetään laatimaan läpikäydystä asiasta patsas (still - kuva).  Kuvia voi olla myös esim. kaksi. Tilanne ennen muutosta ja muutoksen jälkeen.

46:Havainnoivat ryhmät

OSALLISTUJAT  jaetaan ryhmiin. Kullekin annetaan tehtävä tehdä havaintoja esityksestä (luento, video...)  tietyltä näkökannalta (vrt. Bonon hatut).

47: Im promptu

JAETAAN  jokaiselle osallistujalle  oma kysymys, jonka pohjalta hänen pitää pitää noin 1-2 minuutin lyhyt valmistelematon puhe. Usein auttaa ohje: pohdi esim 3- 5 asiaa, jotka hänestä  ovat tärkeimpiä nostaa esiin.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Koska opsiin liittyy iso joukko kysymyksiä, osa voitaisiin käsitellä im promptu-tyylisesti. Esim.
- Miksi opettajien pitäisi ohjata koululounas?
- Mitä seuraisi, jos rinnakkaisluokkien opettajat pitäisivätkin vuorotellen tukiopetusta?

48: Roolileikki

ROOLILEIKISSÄ eli dramatisoinnissa lavastetaan jokin todellinen tilanne, jaetaan roolit ja improvisoidaan.  Roolileikin teho perustuu kokemuksellisuuteen.

Roolileikki voidaan toteuttaa monella eri tavalla.  Tehtävä voidaan antaa  muutamalle osallistujalle ja muut ovat tarkkailijoita.  Roolit voidaan kääntää/vaihtaa kesken kaiken. Rooleja voidaan myös pyörittää: tarina jatkuu, mutta esiintyjät vaihtuvat.  Ns. kerrotussa roolileikissä  kaikki leikkivät yhtä aikaa saman tilanteen.

Opettajan kannattaa keskeyttää leikki, kun se ei enää etene tai kun se  harhautuu.

Roolileikki  aktivoi tehokkaasti, mutta ujoja se ujostuttaa. Onkin viisasta antaa aluksi tehtävä vahvemmille esiintyjille. Kovin monimutkaisia tilanteita ei voi kääntää roolileikiksi.
Tuolit on paras järjestää ympyrämuotoon.  

LÄHDE:
Peltonen, Matti. (1970). Kouluttajan opetusoppi. Helsinki: Otava.

49: Esteen kaato

TÄLLÄ työtavalla otetaan käsittelyyn muutoksessa esiin noussut käsitys, että jotain asiaa ei voida tehdä. Ei onnistu mts.

1. Kootaan aivoriihi-istunnossa kaikki, mikä estää meitä toteuttamasta ideaa.
2. Jaetaan esteet kolmeen ryhmään
- helposti voitettaviin
- vaikeasti voitettaviin ja  mahdottomiin.
3. Käydään jokainen helposti voitettava este vielä  läpi pienryhmissä: miten este voidaan kierää, voittaa.
4. Käydään jokainen vaikeasti voitettava este vielä  läpi pienryhmissä: onko mitenkään mahdollista  este kierää tai voittaa tuo este.

50: Ennakko-oletusten purku *


51: Kuuntelemalla oppiminen (luento)

Husén, T.ja muut. (1966). Miten me aikuisina
opimme.  Helsinki: Tammi.
TÄMÄN  työtavan poimin Torsten Husénin johdolla tehdystä "Miten me aikuisina opimme"- teoksesta. Siinä esitetään, että aikuisopetuksessa käytetään pääasiassa neljää toimintamuotoa: luentoa, opetus-opastusta, ryhmätyötä ja itsenäistä työskentelyä.

Aikuisiakin tulisi  kirjan mukaan opastaa, kuinka luennolla oppii. (Kuuntelemalla, kirjoittamalla ja lukemalla)

Tässä neuvoja:
1. Valmistaudu  etukäteen aiheeseen.
2. Esityksen aikana: Keskity esitykseen, eläydy siihen, ja kuuntele aktiivisesti. Tarkkaile esityksen päälinjoja, keskity ymmärtämään pääongelmia, älä takerru yksityiskohtiin ja poikkeamiin. Tee muistiinpanot (löydä punainen lanka, kirjaa nimet, vuosiluvut, lainaukset jne.)
3. Luennon jälkeen; kertaa kuulemasia mielessä. Lue,  tarkista ja täydennä muistiinpanot. Mieti asiaty vielä uudelleen.

52: Merkittävät esineet

OSALLISTUJIA pyydetään tuomaan mukanaan koulutustapahtuman teeman liittyvä, itselle merkituksellinen esine (tai sen kuva)  Sen avulla kevennetään esittäytymispainetta.

Istutaan piiriin, ja kukin esittelee itsensä ja esineensä.

53: Mikä on muuttunut?

KUVITTELE  aamuhetki opettajainhuoneessa kun kaikki nykyiset työtä kuormittavat tekijät on poistettu. Mitä näet? Mistä ihmiset puhuvat....

a)  Mikä on muuttunut?
b)  Mitä on tapahtunut, kun maailma on noin muuttunut?

54: Keskusteleva opetus

Opetus voi tapahtua myös keskusteluna. Vaihtoehtoja on monia.

Opettaja voi aktivoida osallistujia suorilla kysymyksillä  joillekin henkilöille:  - Mitä Matti ajattelet tästä? Hän voi heittää ärsyttäviä kysymyksiä,  johon kaikki voivat vastata.  Hän voi pitää kyllä-ei - äänestyksiä esittämistään väitteistä. Nykytekniikalla yleisön on mahdollista kommentoida esitystä myös ns. seinälle.

Keskustelua voidaan käydä  pienissä ryhmissä ja koota sitten tärkeimmät  kommentit. Ryhmäkeskustelut voidaan raportoida myös ns. akvaatossa.

Luento voidaan pitää pariluentona, jolloin luennoitsijat paitsi kertovat, myös kysyvät toisiltaan ja jopa opponoivat toistensa  näkemyksiä

Keskustelu voi olla myös paneeli, jolloin panelistit keskustelevat keskenään ja

Keskustelevan opetuksen vahvuus on sen vuorovaikutteisuus ja dynamiikka. Mutta se vaatii osallistujilta myös ennakkotietoja.

55: Tehtäväkortit

TARVITAAN  kortteja, johon on kirjoitettu lyhyitä avoimia kysymyksiä, kuten
- Mikä sinusta on parasta johtajan arjessa?
- Mistä puhut mieluiten kollegoiden kanssa?
- Jos saisit toivoa ihan mitä vain omaan työhösi liittyen, mitkä olisivat  kolme toivettasi?
- Jos saisit yhden  päivän aikana  tehdä ihan mitä haluat, millainen tuo päivä olisi aamusta iltaan?
- Jos pitäisit  päiväkirjaa kaikista  mukavista asioista  työelämässäsi, mitkä kolme asiaa sieltä  ainakin löytyisi?
- Minkä arvelet olleet vaikeinta rehtorin työssä sukupolvi sitten?
- Mikä on vaikeinta tämän päivän rehtorille?
- Mitä sellaista sinusta palkistevaa rehtori voi tänään tehdä, josta aikaisempien sukupolvien rehtorit eivät tienneet mitään?
- Millaiset terveiset lähettäisit itsellesi 10 vuoden päähän?

ARVOTAAN kortit, ja jokainen vastaa kysymykseen samalla kun esittäytyy

56: Argumentaatioanalyysi

TÄLLÄ työtavalla analysoidaan jokin poleeminen teksti. Koulutettava saavat tehtäväksi etsiä tekstistä
- väitteen
- sen puolustamiseksi esitetyt argumentit
- näille argumenteille esitetyt todisteet

Tämän analyysin jälkeen pohditaan omaa kantaa esitettyyn väitteeseen. Voidaan tuottaa omia vastaväitteitä ja niille argumentteja todisteineen.

Ennen analyysia kannattaa käydä läpi tavallisia retorisia keinoja, joilla voidaan yrittää harhauttaa lukijaa (ks. väittely).

57: Mitä uutta, mistä vanhasta luovutaan, mikä jatkuu? *


58: Trendianalyysi *


59: Tulevaisuuden kuvittelutehtävä *


60: Lukemalla oppiminen

Husén, T. ym. (1966). Miten me aikuisina opimme.
Helsinki: Tammi.
TÄMÄN  työtavan poimin Torsten Husénin johdolla tehdystä "Miten me aikuisina opimme"- teoksesta. Siinä esitetään, että aikuisopetuksessa käytetään pääasiassa neljää toimintamuotoa: luentoa, opetus-opastusta, ryhmätyötä ja itsenäistä työskentelyä.

Itsenäisen työskentelyn tavallinen työtapa on lukemalla oppiminen. Koska teoksen mukaan aikuisopiskelijoilla voi olla huono opiskelutekniikkaa, heille tulisi antaa opiskeluohjeita. Lukemalla oppimiseen ne voivat olla tällaisia:

1. On ensin perehdyttävä opintoaineistoon: katsottava läpi sisällysluettelo, esipuhe, kuvat, yhteenvedot, otsikot, alaotsikot. Tämä ”kuorimistekniikka” ei ole vielä oppimista.
2. Sitten teos luetaan perusteellisesti ja järjestelmällisesti läpi.
3. Kannattaa yrittää lukea nopeasti (tuolloin uskottiin lukunopeuteen)
4. Lue ensin koko kirja.
5. Jaa kirja jaksoihin. Lue ensin koko kirja (saat yleiskuvan) ja sitten jaksot (yhteenkuuluvat osat)
6. Ota Kynä avuksi. Tee joko muistiinpanoja muistiinpanovihkoon  tai  suoraan kirjaan.
Valmenna omaa ymmärtämistäsi. Keksi väliotsikoita. Tee lyhyitä yhteenvetoja.
7. Lukeminen kannattaa jakaa lyhyisiin työjaksoihin.
8. Lue aineisto useaan kertaan. Vaihtelevilla tavoilla. Muunna  esim. otsikot kysymyksiksi ja yritä vastata. Keskustele kaverien kanssa jaksoista.

Katso myös SSMK

61: Tarinalle loppu

VETÄJÄ joko lukee, tai jokin ryhmä (ennalta harjoitellen esim. tauolla) näyttelee tilanteen, jossa on koulutusohjelman kannalta ongelma.

TÄMÄN jälkeen pienissä ryhmissä ideoidaan, miten tarina jatkuu. Voidaan esittää negatiivinen ja positiivinen ratkaisu.

62: Itsearvio omasta onnistumisesta *


63: Välitehtävä

VARSINKIN ohjelmiin, joissa on useita lähipäiviä, kannattaa suunnitella erillinen välitehtävä. Se ei saisi olla kovin työläs. Hyvä välitehtävä on sellainen, jossa voi soveltaa jo oppimaansa ja samalla  syntyy aineistoa, jota voidaan työstää seuraavalla kerralla.

64: Roolissa kirjoittaminen *


65: Oppimisblogi/-päiväkirja

TÄMÄN työtavan opin Jorma J. Ahosen valmennuksista. Pitkäkestoisessa valmennuksessa on järkevää pyytää osallistujia pitämään omaa päiväkirjaa oppimisestaan. Valmentaja voi antaa valmiiksi ohjeita siitä, mitä siihen kirjoitetaan, mutta se voi olla myös täysin vapaamuotoinen; tekstiä, piirustuksia.

Osallistuja kirjaa ylös paitsi muistamisen arvoisia faktoja, myös omia tntemuksiaan, ajatuksiaan ja havaintoja omasta oppimisestaan heti tilaisuuden jälkeen ja myös myöhemmin.

Päiväkirja auttaa palaamaan menneisiin ja myös hahmottamaan omaa kehitystä.

66: Roolileikit *


67: Simulaatiot

SIMULAATIOLLA  tarkoitetaan yleisesti harjoitusta, joka muistuttaa mahdollisimman paljon aitoa tilannetta. Koulukontekstissa kyse on lähinnä simuaaltiopeleistä.  Pelin kohteeksi valitaan jokin koulun toimintaprosessi, jota jäljitellään pelissä todellisen esimerkkitapauksen avulla.

Peli voi kestää  päivän, pelin suunnittelu useita kuukausia. Pelin pohjana on  käsikirjoitus. Kukin toimii pelissä omassa työroolissaan tai itselle uudessa roolissa.  Lisäksi mukana on tarkkailijoita, joilla on eri osapuolien näkökulma. Peliasetelma on usein pyöreä pöytä.

Pelisimulaation tarkoituksena on tuoda esiin aitoon tilanteeseen liittyvät eri ilmiöt ja näkökulmat.

68: Portfolio *


69: Mikä kolahti?

KOULUTUSTAPAHTUMAN lopussa voidaan koota palautetta monella eri tavalla. Yksi tapa on laittaa fokus oppimiskokemuksiin: Jokainen pohtii asian, idean  joka tuntui tosi tärkeältä itselle.

KULJETAAN avoimessa tilassa, ja kootaan  myös esim. kortille toisten hyviksi kokemia ideoita,

70: Ennakkokäsityksen haastaminen

HYVÄ esimerkki konstruktivistisesta tavasta luetuttaa esim. artikkelia, on pyytää osallistujia ensin kirjoittaaan, mitä he valmiiksi ajattelevat luettavan artikkelin teemasta. Sen jälkeen he lukevat teksti hiljaa itsekseen, ja lopuksi arvioivat, vastasiko se vai haastoiko artikkeli joissain suhteissa heidän käsitystään.

71: OLO eli PBL

Problem Based Learning (PBL) on  koulutusstrategia, jota on käytetty erityisesti ammatillisilla  aloilla. Se kehitettiin 1970-luvulla McMaster Universityn lääketieteellisessä tiedekunnassa Kanadassa. 30 vuodessa metodi on levinnyt eri puolille maailmaa.

PBL on  ongelmanratkaisuun perustuva opetusmenetelmä, mutta myös tapa järjestää opiskelua ja jäsentää opetussuunnitelmaa siten, että käytännön ongelmia käytetään toiminnan virikkeinä ja keskipisteinä.

PBL:ssä pidetään tärkeänä oppimaan oppimista, tärkeimpien ongelmien tunnistamista ja niiden ratkaisemista. Opetus rakentuu autenttisille ongelmille, joita pidetään ammatinharjoittamisen avainkysymyksinä. Esimerkiksi lääkäreiden koulutus voidaan rakentaa mahdollisimman todentuntuisten ja tärkeiden potilastapausten ympärille.

Opiskeluun sisältyy tosielämää jäljitteleviä kokemuksia, joita pohditaan ja tutkitaan yksin ja ryhmissä. Opettaja täydentää tietoaukkoja erityisillä lähdetietotunneilla. Lopuksi oppimista arvioidaan tutorarvioinnin lisäksi itse- ja vertaisarvioinnin keinoin. Ongelmalähtöinen oppiminen perustuu ohjauksen käsitteelle: opettaja toimii oppaana niissä toimissa, joiden avulla oppilas opettaa itse itseään.

Esim. rehtorikoulutus voitaisiin organisoida esim.10 ongelman ympärille. Näitä ongelmia ratkottaisiin eri menetelmin usea näkökulma mielessä pitäen.

72: Trumpin systeemi

TRUMPIn systeemi syntyi 1960-luvuilla ratkaisemaan opettajapulaa. Systeemin ytimessä on usean opettajan tiimiopetus,  yhdysopetus, työryhmäopetus, ryväsopetus jne.  Tiimiin kuuluu 2-10 opettajaa, ja  yksi toimii koordinaattorina. Lisäksi tiimissä voi olla apuhenkilökuntaa ja ulkopuolisia vierailijoita.

Idea toimii näin: valitaan laaja teema, projekti, joka sallii yksilöllisen erikoistumisen ja  etenemisen.  Yhteisen avauksen jälkeen jakaudutaan ryhmiin, joilla kullakin on oma näkökulma isoon teemaan. Tuossa teemaryhmässä jokainen saa oma tehtävän. Opettajien roolit on jaettu heidän asiantuntemuksensa mukaisesti.

Tästä siirrytään yksilölliseen työskentelyyn kirjastoissa, laboratorioissa, pienissä luokkahuoneissa, käytävissä ja tarvittaessa koulun ulkopuolella.

Kun työt ovat valmiit, ne käydään ensin läpi teemaryhmässä, lopuksi kukin teemaryhmä esittää tuotoksensa kaikille muille.

73: Benchmarking

Benchmarking tarkoittaa  systemaattista tapaa hankkia  oman toiminnan parantamisen kannalta  hyödyllisiä tietoja  ennätyksellisistä (siis erinomaisista)  organisaatioista ja käytännöistä ja verrata niitä  oman toiminnan vertailukelpoisiin osiin.  Xerox Corporation  nimesi käyttämämänsä kehitttämismenetelmän 1970-luvun lopussa benchmarkingiksi.  Menetelmässä siis verrataan omaa  toimintaa muihin ja  tehdään  systemaattinen vierailu ja luvallinen vakoilu. Uutta ideaa ei kopioida sellaisenaan, vaan se myöhemmin sovitetaan omaan toimintaan.


Tavallisesti edetään seuraavasti:
(1) Koulutettava  kuvaa paperilla oman organisaationsa tapaa toimia asiassa, jossa on ongelma.
(2) Hän etsii toisen organisaation, joka oikeasti on ratkaissut tuon ongelman.
(3) Koulutettava lähettää tuohon organisaatioon kirjeen, jossa on kysymyksiä.
(4) Kun vastaukset on saatu, koulutettava menee tutustumaan organisaatioon ja näkee toiminnan omin silmin
(5) Lopuksi pohditaan, missä määrin tuon organisaation ratkaisu on siirrettävissä omaan organisaatioon.

74: Haastattelu

PITKÄKESTOISISSA koulutuksissa voidaan antaa välitehtäväksi haastatella koulutusteeman kannalta osaavaa ammattilaista (esim. kokenutta tutoria).  Tehtävänanto on väljä: Osallistuja voi pyytää esimerkiksi vinkkejä siitä, kuinka kannatta toimia ja mitä ei kannata tehdä.

Haastattelun voi toteuttaa paperilla ja kynällä, mutta myös puhelimitse tai kuvaamalla älypuhelimella. 

75: Varjostus

PAL-MENETELMÄ

PAL-menetelmä Peer-Assisted-Leadership)  on kehitetty Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa, ja sitä on sovellettu useissa rehtorikoulutusohjelmissa myös Suomessa 1990-luvulta alkaen. PAL-prosessissa rehtorit työskentelevät pareina havainnoiden (tai varjostaen) toisiaan vuorotellen tavallisina työpäivinä. Varjostusten jälkeen pidetään haastattelutuokiot, joissa käydään läpi muistiinpanojen pohjalta varjostuksen aikaiset tapahtumat. Prosessin loppupuolella laaditaan kuvaus kollegan toiminnasta yleensä niin, että kuvaus rakennetaan yhden tai useamman kollegan työssä havaitun teeman tai painopistealueen ympärille.

Yleensä prosessi toteutetaan kouluttajan ohjauksessa niin, että samassa ryhmässä on 6–10 paria, jotka opiskelevat yhdessä havainnointi- ja haastattelutekniikoita ja vaihtavat kokemuksia prosessista ja rehtorin työhön liittyvistä asioista yleensä.

PAL-prosessissa kollega on neutraali ’varjo’, joka pyrkii kuvaamaan ilmiöt sellaisenaan ottamatta kantaa tai arvostelematta. Kollega toimii peilinä, joka auttaa näkemään omaan työhön liittyvät asiat laajemmissa yhteyksissä. Prosessin aikana luodaan tilanteita, joissa on mahdollisuus tarkastella omaa työtä arjen rutiineista poikkeavasti. Haastattelutilanteissa keskitytään ilman kiirettä tilanteiden analyy- siin ja monipuolisen taustatiedon käyttöön. Arjen kiireiden lomaan luodaan tilanteita, joissa on aikaa pohdiskella johtamisen näky- mätöntä puolta. Tavoitteena ei ole mallintaa hyvän rehtorin toimintatapoja. Sen sijaan pyritään lisäämään osanottajien työn itseymmärrystä ja kykyä rakentaa kokonaiskuvaa omasta toiminnasta ja toimintaympäristöstä. Lähtökohtana on se, että ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa toimia rehtorina. Tutkimusten mukaan menestyvät ja työssään hyvin viihtyvät rehtorit osaavat yhdistää omat arkirutiininsa osaksi koko koulun toimintaa aina oppilastasolle saakka. Niin ikään he toimivat aktiivisesti erilaisissa kollegiaalisissa ryhmissä (Taipale 2000, 56–57).

Tärkein asia on havainnointimenetelmään ja muistiinpanojen laatimiseen kuuluvien käytänteiden selventäminen. Varjostaminen kuvaa hyvin terminä kollegan roolia vierailun aikana. ”Varjo” liikkuu var- jostusjakson ajan (yleensä 2–4 tuntia) kolle- gansa mukana ja tekee muistiinpanoja, mutta ei osallistu keskusteluihin eikä tee kysymyksiä (esimerkki muistiinpanoista liitteessä II). Täsmällisistä pelisäännöistä parit sopivat keskenään.

LÄHTEITÄ

Taipale, A. 2000. Peer-Assisted Leadership -menetelmä rehtorikoulutuksessa. Erään koulu- tusprosessin taustakontekstin kuvaus, teoreettiset perusteet sekä toteutuksen ja vaikuttavuuden arviointi. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 213. Hakapaino.

76: Elokuva

ELOKUVA tai katkelma on mainio tapa havainnollistaa koulutuksen teemaa. Katselu ja sen jälkeinen keskustelu voi olla vapaamuotoista. Sitä voi myös ohjata etukäteen annetuilla tehtävillä- jotka voidaan jakaa esim.  eri ryhmille.

Katselutehtäviä voivat olla?
Miksi katsoimme tämän pätkän?
Mitä siinä yritettiin meille "opettaa"?
Kuinka uskottava se oli?
Mistä siinä piditte?
Mistä  siinä ette pitäneet?

77: Introspektio

INTROSPEKTIOLLA tarkoitetaan tehtävää, jossa pohditaan omaa  itsea. Se sopii hyvin esimerkiksi koulutusohjelman alkuun,

Valitse kirjoitukseesi yksi tai useampi seuraavista kysymyksistä ja vastaa siihen.

1. Miksi ryhdyin opettajaksi?
2. Mitä edustan opettajana?
3. Mitä lahjoja tuon työhöni?
4. Mitä haluan jättää perintönä
5. Miten muistan, mikä on minulle tärkeää?

78: Auki jääneet kysymykset

KOULUTUSPÄIVÄN päätteeksi on hyvä antaa osallistujille aikaa pohtia, mitä itselle tärkeää he oppivat. Mutta tärkeää on koota myös heitä vaivanneita kysymyksiä, jotka jäivät auki. Jos ohjelmaan kuuluu useita tapaamisia, kouluttaja lupaa etsiä vastaukset noihin kysymyksiin. Ne voidaan myös antaa välitehtäviksi.

79: SWOT

SWOT on klassinen työkalu, jolla pohditaan esim. koulun kykyä  vastata muuttuvan ympäristön haasteisiin.

Olen käyttänyt työkalua myös oppilaitten kanssa. Heille olen esittänyt neljä kysymystä
- mikä sujuu hyvin  (S)
- mikä on tylsää, tyhmää (W)
- mikä olisi tosi kivaa (O)
- mikä olisi tosi kamalaa (T)

80: Reagoiva kuuljakunta

Reagoiva kuulijaryhmä on yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka. Muutama  kuulija saa etukäteen tehtävän esittää kysymyksiä alustuksen/ luennon pitäjälle hänen puheenvuoronsa jälkeen.

81: Kommenttipuheenvuoro

ERITYISESTI asiantuntijoille järjestetyissä koulutustapahtumissa käytetään usein mallia, jossa varsinaisen  keynote-puhujan jälkeen ensimmäisen puheenvuoron käyttää toinen asiantuntija, jolta on etukäteen pyydetty kommenttipuheenvuoro.

82: Symposium

Symposium on  yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka.

Siinä esim. kolme asiantuntijaa pitää peräkkäin etukäteen pyydetyt esitykset (3-20 min) eri näkökulmista. Yleisö saa sen jälkeen esittää kysymyksiä.

83: Tuplatiimi

Tuplatiimi alkaa tilanteen kuvauksella. Tyypillisesti tilaisuuden vetäjä kuvailee ratkaistavaa ongelmaa, sen taustoja, ja mahdollisesti saatavilla olevia tilanneanalyysejä.

1. Tilanteeseen liittyviä ongelmia mietitään ensin yksin.
2. Seuraavaksi valitaan pareittain tärkeimmät aiheet, jotka kirjoitetaan paperille (A4), esitellään muille lyhyesti ja kiinnitetään seinälle kaikkien nähtäväksi.
3. Esitetyt aiheet ryhmitellään, ja valitaan niistä tärkeimmät, useimmiten äänestämällä. Äänestys voi tapahtua siten, että jokainen osanottaja käy merkitsemässä tärkeimpinä pitämiinsä asioihin merkin.

Eniten ääniä saaneet asiat otetaan tyypillisesti jatkokäsittelyyn, esimerkiksi uuden tuplatiimiosuuden avulla.

84: Jäähdyttelytehtävä

Kaikissa Michael Fullanin koulutusohjelmissa törmää ns. takkatulitehtävään. Tarkka suomennos kai olisi lämmittelytehtävä. Jokaisen tulee etsiä itselleen pari - mielellään joku joka ei ole liian tuttu. Ja vastata kysymykseen:
- Miksi olet täällä kaksi päivää? Mitä haluat oppia?
Aikaa käytetään yleensä 5+ 5 min.

Kun koulutuspäivä päättyy, sama pari etsitään uudellen ja kumpikin kertoo,
- Opitko sen, mitä halusit oppia? Opitko kenties jotain muuta?
Aikaa käytetään 5 + 5 min.

85: Pariporina

Pariporina eli mehiläispesä on hyvin vakiintunut menetelmä, jolla rytmitetään luentoa.  Ideana on, että tietyn osuuden jälkeen luennoitsija antaa kysymyksen, josta keskustellaan vierustoverien kanssa (esim. 4-5 henkeä).

Voi olla kaikille sama tai eri tehtävä. Lyhyt selvä ohje:  esim. "Miettikää yksi kysymys." "  Tehkää pari ehdotusta."  Aikaa 5-15 minuuttia (josta pari minuuttia tutustumiseen).

Opettaja varoittaa ajan loppumisesta esim. 2 minuuttia ennen.

Itse kysymys voi olla reflektoiva: ts. onko edellä esitetyllä relevanssia kuulijoiden arjessa.
Se voi olla myös silta seuraavaan luennon osaan. Usein kysymys kerrotaan jo tovi ennenkuin varsinainen porina alkaa.

Porinan ongelmana on, että  keskustelu saattaa hyvin karata ihan muihin asioihin. Sitä voi jonkin verran minimoida toteamalla, että jokainen tietysti päättää, haluaako käyttää aikansa koulutuspäivän teemaan vai muuhun  tärkeään, ihan niinkuin oppilaatkin.

Toinen ongelma on, että kaikki eivät oikein halua jutella vieraan ihmisen kanssa. Sitä voi jonkin verran minimoida toteamalla, että jokainen tietysti päättää haluaako käyttää aikansa koulutuspäivän teemaan vai hiljaa mököttämiseen.

Usein porinat puretaan pyytämällä joitain vapaaehtoisia kertomaan porinasta. Ks. koonta aakkosittain.

86: Luento

Husén, T. ym. (1966). Miten me aikusina opimme.
Helsinki: Tammi.
TÄMÄN  klassisen työtavan esittelyn poimin Torsten Husénin johdolla tehdystä "Miten me aikuisina opimme"- teoksesta. Siinä esitetään, että aikuisopetuksessa käytetään pääasiassa neljää toimintamuotoa: luentoa, opetus-opastusta, ryhmätyötä ja itsenäistä työskentelyä.

Luento tarkoittaa selostavaa esitystä. Siinä esitellään jokin uusi asia. Luennon on oltava selvääja yksinkertaista. Korokeluennointia on kritikoitu siitä, että siinä muut kuin luennoitsija eivät saa ilmaista mielipidettään

Luento-toimintatavasta on monenlaisia muunnelmia_
1. Haastatteluluento,  jossa joku osallistujista esittää etukäteen valmisteltuja kysymyksiä asiantuntijalle.
2. Keskusteluluento, jossa luennoitsija antaa myös osallistujien käyttää puheenvuoroja
3. Vuoropuheluluento. Korokkeella on yhtä aikaa kaksi esiintyjää,  joilla on erilaiset käsitykset luennon teemasta.
4. Korokekeskustelu eli paneeli. Lavalla on  puheenjohtaja ja 4-6 keskustelijaa. Puheenjohtaja pitää ensin lyhyen johdannon ja esittelee keskustelijat, sitten  seuraa 30-40 minuutin korokkeella olevien  välinen keskustelu. Tämän jälkeen yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua. Ja lopuksi puheenjohtaja esittää lyhyen yhteenvedon.
5. Mehiläispesäluento: yhdistetään perinteinen luento (lyhyt esitelmä)  pienissä ryhmissä tapahtuvaan keskusteluun joistain kysymyksistä tai ongelmista. Porinan jälkeen ryhmät raportoivat toisille tuloksistaan. Lopuksi luennotsija suorittaa niistä lyhyen yhteenvedon. 

87: Omat tavoitteet

Konstruktivismin läpilyönnin jälkeen varsin usea koulutustilaisuus alkaa kurssilaisten omien tavoitteiden koonnalla flapille. Koulutuksen päätteeksi niihin palataan. Saimmeko vastaukset kysymyksiin, jotka meitä kiinnostivat?

88: Dialoginen keskustelu

VAIKEISTA asioiosta on vaikea käydä tavallista keskustelua. Tunteet kuumenevat. Dialoginen keskustelu on tällöin mainio työtapa.

Tavanomainen keskustelu

Dialogisen keskustelun vastakohtana on tavanomainen keskustelu. Siinä keskitytään vaarallisesti jonkin näkökannan puolesta puhumiseen. Siinä yritetään murskata tai vähätellä toisten esittämiä mielipiteitä ja ideoita - ja jopa niiden esittäjän persoonaa.


Flickin toimintaohjeita  tavanomaiselle keskustelulle 
- vapaasti tulkinnut Heikkilä & Heikkilä 2001, 61

1. Vähättele ja suhtaudu kevyesti kaikkeen, mitä muut sanovat
2. Kyseenalaista kaikkea sellaista, mitä muut pitävät tosiasioina
3. Kerro muille, että heillä ei ole käytössään tarpeeksi tosiasioita
4. Kerro muille, että heidän esittämänsä tosiasiat ovat puutteellisia
5. Epäile, onko muiden esittämät asiat varmoja ja testattuja
6. Osoita muille heidän tietämättömyytensä
7. Älä ota huomioon kaikkea sitä, mitä muut sanovat
8. Tee johdattelevia kysymyksiä
9. Vaihda puheenaihetta
10. Etsi keinoja, joilla voit neutraloida mielipiteet, esim. ” sitähän tapahtuu kenelle tahansa”


Dialoginen keskustelu

Dialogisessa keskustelussa ei yritetä voittaa ketään. Ryhmässä yritetään yhdessä ymmärtää erilaisia näkemyksiä samasta asiasta. Dialogissa kenenkään  ei tarvitse olla oikeassa. Omia näkemyksiä ei tarvitse puolustella, mutta perustelut  auttavat paremmin ynmärtämääbn  toisiamme.

Jotta dialogi onnistuu, osallistujien on suostuttava yhteisiin pelisääntöihin.
- on oltava valmis huomaamaan, että omissakin ajatuksissa on "mössöä".
- on siedettävä sitä, että kaikki eivät ajattele niinkuin minä itse

Dialogin  tärkeät ydinosaamisalueet ovat:
(Heikkilä & Heikkilä 2001)

1. Kuunteleminen
Kuunteleminen edellyttää  kuuloaistia.Kuunteleminen edellyttää keskinäistä luottamista ja kunnioittamista.  Kuuntele toista toisena

2. Avoimuuden sietäminen
On opeteltava pitäytymään toisten arvostelusta.

3. Omalla äänellä oman ajattelun ilmaiseminen
Pane oma persoonasi likoon. Uskalla puhua omana itsenäsi, tuo esille oma äänesi.
Jokaisella on lupa valita oma osallistumisaktiivisuutensa s 190

Eräitä Flickin ( 1998) ohjeita, kuinka voi psyykata itseään dialogiin

1. Rauhoitu, rentoudu. Sinulla ei ole mitään menetettävää dialogissa. Toisen ymmärtäminen ei tarkoita, että sinun täytyy ruveta ajattelemaan samalla tavalla. Ota  kuulemasi vastaan  sanojan totuutena.
2. Lykkää kritiikkiäisi, jotta voit olla avoin kaikelle kuulemallesi
3. Kuuntele osallistuvasti ja ihmettelevästi
- reflektoi- älä reagoi
- älä etsi virheitä älälä suunnittele  vastatodisteita.
4. Kysy, pyydä lisäselvitystä mm. siitä, miten kertoja on päätynyt esittämäänsä näkemykseen
5. Kuuntele enemmän kuin puhut
6. Tarkista, että olet ymmärtänyt oikein
7. Kysy avoimia kysymyksiä- ei johdattelevia.
8. Tuo omalla vuorollasi esiin omat  ideasi.




89: Aivoriihi

AIVORIIHESSÄ on tarkoitus koota käsityksiä tai tuottaa ideoita joko Flapeille tai pöydillä oleville papereille (learning cafe). Riihi voi edetä seuraavasti:

1. Annetaan kysymykset (eri flapeillä eri)
2. Kierretään flapeilla. Keksitään ratkaisuja kritiikittä. Luetaan muiden ideoita ja jatketaan niitä. Kullakin flapilla on oma kirjuri.
3. Valitaan parhaat ideat (helpoimmat tai tehokkaimmilta tuntuvat)

Kolmosvaihe voidaan toteuttaa myös seuraavasti (tai ylipäätään ideoiden kokoamisen jälkeen)
1. Kootaan ideat
2. Sovitaan valinnan kriteerit: helppous ja vaikuttavuus
3. Sijoitetaan ideat taulukkoon, jonka ulottuvuudet ovat
- toteutus helppoa- X- toteutus vaikeaa
- vaikuttavuus suuri- X vaikuttavuus pieni
4. Todetaan, mitkä ideoista ovat parhaita ja toteuttamiskelpoisimpia (helpot ja suuri vaikuttavuus)

90: Opponoivat ryhmät

JAETAAN  porukka ryhmiin (parillinen määrä ryhmiä)

Kukin ryhmä ratkaisee annetun tehtävän
Kukin ryhmä esittelee ratkaisunsa toiselle ryhmälle

Ryhmät vetäytyvät pohtimaan toisen ryhmän esitystä ja esittävät siitä
- hyvät puolet
- lisäkysymykset epäselviksi jääneistä asioista
- kriitiikki niin, että se vie esitystä eteenpäin.

91: Parviäly

PARVIÄLYLLÄ (kollektiiviälyllä) tarkoitetaan metodia,  tapaa ratkoa aitoja ongelmia keräämällä suurelta joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia esim. facebookissa.
Jokainen kertoo oman käsityksensä asiasta. Sitä parempi, mitä enemmän näkemyksissä on hajontaa.

Ihmisten ajatukset  ovat ikäänkuin dataa. Kun se on koottu, joku koordinoiva taho (esim. kouluttaja) käsittelee ja kokoaa ne yhteen- ja data muuttuu jäsentyneeksi tiedoksi, joka taas jaetaan kaikille osallistujille.

92: Vanhat ja uudet

TÄMÄ työtapa sopii nimenomaan talon sisäiseen koulutustuokioon tilanteessa, jossa henkilökuntaa vaihtuu.
1. jakaudutaan kahtia:  vanhat ja uudet. Kukin sijoittuu  vanhalle tai uudelle "puolelle" siten kuin kokee. Myös tila jaetaan kahtia.
2. jakaudutaan vielä pienempiin ryhmiin: 4-6 hengen ryhmiin. Kukin ryhmä pohtii:  Mitä odotat ja toivot uusilta/vanhoilta?
3. Kustakin ryhmästä  suurlähettiläs toiselle puolta rajaa. Haastatellaan häntä.

93: Kenen tarpeet jylläävät?

PASI Valtee on esittänyt työkalun, jonka avulla voidaan minusta pohtia mm. omassa talossa syrjintää.

Kyseessä on nelikenttä siitä, otetaanko talossa  huomioon omat ja muiden tarpeet. Nelikentän  hieno nimi on "Konfliktien hallintatapojen typpit" (Rahim 1985, mukaillen).

Kaikkia pyydetään pohtimaan tilanteita, joissa on itse ollut tahtojen taistelussa.  Mihin kohtaan nelikenttää oma tapa toimia sijoittuu?  Ulottuvuuksia on kaksi: omien tarpeiden huomioonottaminen ja toisen tarpeiden huomionottaminen.

"Parhaassa! ruudussa on kaksi vaihtoehtoa: Kompromissi  ja yhdentäminen. Kompromississa molemmat osapuolet tinkivät tavoitteestaan. Yhdentäminen on luova ratkaisu nähdä asiat uudella tavalla, jossa  kumpikaan ei tingi tavoitteistaan.

94: Torikokous eli avoin tila

TÄMÄ työtapa on monella tavalla mielenkiintoinen.  Se muistuttaa sitä, mitä  syntyy jokaisessa koulutustilaisuudessa tauolla: Ihmiset kokoontuvat pieniin piiriin puhumaan eri asioista.

Menetelmämä tämä avoin tila alkaa  niin, että
1. alussa  on lyhyt presentaatio teemasta
2. sen jälkeen ihmiset itseorganioituvat kiinnostavien teemojen ympärille ja puhuvat siitä. Ryhmää saa myös vaihtaa.
3. lopuksi keskustelu kootaan tai sitten ei.

Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/11/open-space-menetelmasta.html

PARIN viikon päästä vedän toimintakulttuuri- teemasta iltapäivän noin sadalle ihmiselle. Hmmm. Kannattaisikohan kokeilla  Open  Space- menetelmää? Olen kerran itse ollut sellaisessa mukana, ja siinä oli puolensa.

Open Spacen ideoijana pidetään  luenma Owen Harrisonia. Menetelmään liittyy sopivasti mystiikkaakin: esikuvana on legenda Sioux -intiaanien leirinuotiotyöskentelystä.

Puhdasoppimisessa muodossa kyse on täysin vapaamuotoisesta keskustelusta. Samasta asiasta kiinnostuneet kokoontuvat yhteen keskustelemaan siitä.

Menetelmä on mainio esimerkki pyrkimyksestä raivata  kokouksiin ja koulutustilaisuuksiin tilaa merkityksellisyyden kokemuksille. Se tarjoaa  osallistujille mahdollisuuden keskittyä juuri heille ajankohtaisiin ja tärkeisiin asioihin. Aika ei mene turhaan höpöttelyyn. Näin  hyödynnetään ihmisten innostusta ja  annetaan heille  mahdollisuus ottaa vastuuta ja vaikuttaa.

Open Space- vaiheet

1. Tervetuloa

Open Space aloitetaan isossa piirissä. Isäntä/fasilitaattori  toivottaa osallistujat tervetulleiksi ja kertoo  päivän yleisteeman. Puhdasoppisessa muodossa  varsinaisia keskusteluteemoja  ei ole päätetty etukäteen. Osallistujat nostavat itse esiin haluamansa aiheet.

Itse varmaan toimisin vähemmän puhdasoppisesti ja liittäisin alkuun teemaan johdattavaa instruktiota. Myös aikataulutuksen kertoisin.

2. Osallistujien omien aiheiden esittely (voi vielä jopa 60 minuuttia)

Kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeäksi kokemansa aiheet. Vuorollaan joku, jolla on mielessään tärkeä teema, esittelee sen, ja asiasta kiinnostuneet kokoontuvat keskusteluvaiheessa hänen johdollaan (Teemoihin voidaan myös ilmoittautua).  Kaikki teemat kirjataan esim. flapille. Teemoja voidaan myös yhdistellä.

Asialista  on valmis,  kun osallistujat eivät enää nosta esiin  uusia aiheita.

Teeeman esittämällä  lupautuu keskusteluryhmän vetäjäksi. Tilassa tulisi olla paljon flappeja, joihin voi myös käydä kirjoittamassa omia ajatuksiaan.

Luulen, että itse miettisin pääteemat valmiiksi ja määräisin myös keskustelujen  johtajat.

3. Keskustelut pienryhmissä (jopa kaksi tuntia)

Jokainen  osallistuu  siis vain  häntä eniten kiinnostaviin keskusteluihin. Open Space periaatteiden mukaisesti kaikki muut paitsi vetäjät saavat  vapaasti vaihtaa  ryhmiä. Koska  teemoja on useita,  kaikkeen ei voi osallistua ainakaan kunnolla.

Metodiin kuuluu ns.  "kahden jalan laki". Kaikille annetaan mahdollisuus osallistua juuri niihin keskusteluihin, joihin heillä on intohimoa, juuri niihin keskusteluihin joista he itse saavat jotain tai joissa he itse voivat tuotta lisäarvoa. " Jos löydät itsesi ryhmästä,  joka ei keskustele sinua kiinnostavista asiosita, tai koet, ettei sinulla ole mitään annettavaa keskusteluun, käytä kahta jalkaasi: mene sellaisen fläpin luo, jossa voit oppia tai jakaa jotain."Jollei mikään kiinnosta, älä mene pilaamaan muiden innostusta.

Ne keskustelevat, jotka tulevat. Keskustelu alkaa, kun se alkaa.  Ketään ei odotella. Muita ei haikailla. Kun keskustelu loppuu, se loppuu.

Osallistumisen tavat

Kuka tahansa saa mennä mihin tahansa ryhmään.

Open Spacessa on minun mielestäni viisi  roolia (virallisissa ohjeissa neljä).
1. Isäntä/fasilitaatori- avaa ja päättää tilaisuuden. Muutoin pysyy taustalla.
2. Keskustelujen vetäjä -  tekee myös muistiinpanot (tai dokumentoi muutoin)
3. Osallistuja – osallistuu yhteen hänelle mieluisaan aiheeseen
4. Mehiläinen - vaihtaa keskusteluja ja ristipölyttää niitä  tuomalla uusia näkökulmia
5. Perhonen –  leijailee keskustelusta toiseen eikä aktiivisesti osallistu niihin, vaan haluaa vai seurata dialogien kulkua. Sekin on siis sallittua.


4.  Loppupiiri

Open Spacen päätteeksi kokoonnutaan  yhteen piiriin. Tärkeimpiä oivalluksia, ajatuksia ja käytännön asioita voidaan jakaa, jos halutaan. Keskustelujen vetäjät summaavat annin.

Fasilitaattori kiittää osallistujia: Itselle tärkeimmät yleisteemaan liittyvät aiheet tuli käsiteltyä ja kustakin asiasta kiinnostuneet ihmiset saatiin yhteen. Ongelmiin löydettiin ratkaisuja ja jatkotoimenpiteistä saatettiin sopia.

Jos niin sovitaan, niin keskusteluiden muistiinpanot voidaan  toimittaa kaikille osallistujille.

Ks. lisää esim.
http://www.facilitationarena.com/open-space
https://www.innokyla.fi/web/malli111641
http://www.edu.fi/download/146026_04OpenSpacemenetelma_PirkkoAro.pdf
http://www.karreinen.org/2013/09/voiko-itseorganisoitumista-johtaa-open.html
https://wiki.helsinki.fi/display/Konfabulaari/Open+space

95: Kalamalja

Itse tutustuin Kalamaljaan 7.-8.10.2013  Finlandia-talolla pidetyissä Oppimisen festareissa. Kalamaljassa pohdittiin pedagogista johtajuutta.

Kalamalja on suurryhmälle tarkoitettu osallistuvan keskustelun menetelmä. Tavoitteena on rohkaista mahdollisimmaan montaa yleisöstä mukaan asiantuntijoiden keskusteluun sekä tehdä keskustelusta elävä ja moniääninen.

Puheenjohtaja  esittelee  aluksi keskusteltavan aiheen, jakaa puheenvuoroja keskustelun aikana ja päättää keskustelun.

Työtapaan kuuluu myös yleisön fasilitaattori. Fasilitaattori esittelee Kalamalja-menetelmän ja tyhjä tuolin yleisölle ennen maljan aloitusta. Fasilitaattori voi myös nostaa yhteiseen keskusteluun  yleisön mobiilisti esittämiä kysymyksiä ja teemoja.

Kalamaljan keskustelijat ovat  mahdollisuuksien mukaan ansioituneita ja kiinnostavia maljan teeman asiantuntijoita, joiden näkemyksiä ja ajatuksia halutaan jakaa laajemminkin ja joiden toivotaan innostavan yleisöä ajatusten vaihtoon.

Kutsutut keskustelijat istuvat Kalamalja-muodostelmassa  kahdessa tuolipiirissä, sisäpiirissä eli Kalamaljassa ja keskimmäisessä piirissä.
 Lisäksi keskimmäisessä ja uloimmassa tuolipiirissä istuu Kalamaljaa seuraavaa yleisöä.  Yleisöä on myös tuolimuodostelman ympärillä

Kalamalja-keskustelu käydään sisäpiirissä.  Piirissä on seitsemän (7) tuolia, joista yksi on aina tyhjä.

Keskimmäisen tuolipiirin keskustelijat voivat siirtyä milloin tahansa mukaan sisäpiiriin Kalamalja-keskusteluun, jolloin yhden sisäpiiristä on siirryttävä pois. Sisäpiirissä on näin jatkuvasti yksi tyhjä tuoli.

Tarkoitus on, että keskustelijat siirtyvät Kalamaljaan ja sieltä pois vapaamuotoisesti ja spontaanisti.  Huom. Kalamaljasta saa kuitenkin poistua vain silloin, kun joku tulee istumaan tyhjälle tuolille, ja poislähtijä näin vapauttaa seuraavan tyhjän tuolin.
 Myös yleisöstä saa tulla kuka tahansa halukas tyhjälle tuolille milloin tahansa.  Jokainen keskustelija esittelee lyhyesti itsensä puheenvuoronsa aluksi.

Kun kaikki kutsutut keskustelijat ovat käyneet Kalamaljassa, on syytä antaa tyhjän tuolin vuoroja yleisölle.  Jos kuitenkin tuoliin ei ole tulijoita, voivat kutsutut keskustelijat palata ilman muuta takaisin Kalamaljaan.

Keskustelijoiden on hyvä valmistautua esittämään oma puheenvuoronsa tiivistetysti ja varautua keskustelijoiden jatkuvaan vaihtuvuuteen.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun tulemalla istumaan sisäpiirin tyhjään tuoliin.

96: Hyvä luento: hieman retorikkaa

RETORIIKKA

Retoriikan tehtävänä on tarjota erilaisia kielellisiä vakuuttamisen keinoa, joita käyttämällä puhuja saa houkuteltua ja taivuteltua yleisön puolelleen.

Moni pitää retoriikkaa pettämisen ja imartelun taitona, mutta muun muassa antiikin ajan Aristoteles uskoi sen hyötyyn. Hänestä vaikuttamisen salaisuus piili kolmessa tekijässä: logoksessa, ethoksessa ja pathoksessa.

Logos tarkoitti puheen sisältöä. Oma näkemys tuli esittää loogisesti järkevänä. Väite yksin ei riittänyt, vaan se oli perusteltava ja perusteluille tuli olla todisteet.

Ethos liittyi puhujan luonteeseen: puhujan oli vakuutettava kuulijat siitä, että on hän hyvä ihminen ja kuulijoidensa puolella.

Pathos oli kuulijan mielentila. Eettisesti puhuvan piti esittää järkevä ajatuksensa niin, että se herätti kuulijoissa tunteita ja innostusta.

Retorisesti taitava puhuja vakuuttaa siis kuulijat siitä, että hänen esittämänsä asia on tärkeä. Hän saakuulijat tuntemaan, että heitä on kohdeltu kunnioittavasti, ja tarttumaan toimeen.

Puhetaidon opettajat ovat antaneet monenlaisia vinkkejä.

  • Puhe pitää suunnitella ja jäsentää hyvin. Kaikkea ei kannata ottaa mukaan puheeseen – vain se, mikä on loogista. 
  • Puheen tulee olla selkeä ja looginen, mutta myös jännittävä ja hauska. Kielikuvia, esi- merkkejä ja tarinoita on suositeltu. 
  • Puhe pitää esittää, ei lukea. 
  • Esitykseen kuuluu koko oman habituksen miettiminen rekvisiittoineen (esim. pukeutuminen)
  • Esitys pitää mukauttaa yleisön odotuksiin ja tarpeisiin. Oma näkemys tulee esittää niin, että se tukee kuulijoiden arvoja ja pyrkimyksiä ja vakuuttaa, että juuri nyt on oikea aika toimia. 
  • On vedottava kuulijoiden jaloimpiin vaikuttimiin. 
  • Tärkeät asiat tulee toistaa. 
  • Yleisöä pitää osata lukea, jotta osaa tarpeen mukaan muuttaa strategiaa.


Retoriikkaa sovelletaan paitsi julkisessa puheessa myös kahdenkeskisissä keskusteluissa, joissa yritetään suostutella toista tekemään jotain.

(Puro, 2005; Torkki, 2006; Seneca, 2011; Quintilianus, 2014.)