lauantai 15. tammikuuta 2011

Blogin esipuhe

UUTEEN 2000-luvun toimintakulttuuriin kuuluu, että minun kasa on myös sinun kasa. Ja päinvastoin.  Kokoan tähän blogiin sellaisia työtapaideoita, jotka ovat kolahtaneet minuun hyvin suunnitelluissa koulutustilaisuuksissa ja/tai joista minulla on itselläni hyviä kokemuksia kouluttajana. Tavoite on saada kokoon sata älykästä työtapaa ja kuvata ne niin, että niiden käyttö on mahdollisimman helppoa.

ÄLYKKÄITÄ? Tarkoitan älykkäällä työtavalla sellaisia menetelmiä, jotka innostavat vaativaan kuunteleluun, dialogiin  ja toisilta oppimiseen. Usein ne ovat toiminnallisia.  Työtavat ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ensimmäisiksi olen poiminut sellaisia, joita olen ajatellut käytettäväksi juuri kalenterissa olevissa tilaisuuksissa, mm. opetussuunnitelman päivitystyössä ja johtamiskoulutuksessa. Naputtelen kuvauksia pikku hiljaa.

Useitä työtapoja voi käyttää koulutuksessa moneen eri tarkoitukseen. Ne luokitellaan  tunnisteiden avulla:  tutustumiseen, informaation haltuunottoon, osaamiseen näyttöön, reflektioon jne.

Kaikki palaute on tosi arvokasta-ja vinkit muista älykkäistä työtavoista otetaan ilolla vastaan.

1: Kehittämishanke, suunnitelma ja raportti

NYKYÄÄN lähes kaikkiin pitkäkestoisiin koulutusohjelmiin liittyy kehittämishanke. Siitä laaditaan ensin suunnitelma ja sitten raportti.

Dispositio

Yksinkertaisimmillaan kehittämishankkeen suunnitelman dispositio on seuraavanlainen:

1. Mikä on a) pulma  tai  b) unelma
2. a) Millaisia vaihtoehtoja pulman ratkaisuun oli tarjolla (muuta kirja, benchmarking)
2. b) -
3.a- b) Mihin ratkaisuun päädyit ja miksi?  (tee hyötyanalyysi)
4. Miten aiot ottaa ratkaisun käytöön?
Lähteet
Liitteet


Osa prosessia

Mikäli koulutusohjelma on lyhyt, kehittämisideaksi kannattaa valita jokin osa isompaa kokonaisuutta. Tällaista osia voivat ollat
- nykytilan kartoitus eri asianosaistahoilta
- muutosidean kehittely (esim. pilottijakson kokemukset)
- muutosidean esittelytilaisuus/esite




Raportti päivitettynä suunnitelmana

Yksinkertaisimmillaan kehittämishankkeen raporttiin päivitetään suunnitelmaosa ja lisätään muutama kronologinen luku:

5. Kuinka idean käyttöönotto eteni?
6.a)   Kuinka pulman kävi  tällä ratkaisulla (arvioi onniustuminen)
6.b)  Miten hyvin  unelma toteutui?

Raportti kirjoitetaan akateemiseen tyyliin (viittaukset ja  lähteet asiallisesti).


Lisäksi tapana on tehdä yhden A4-tiivistelmä, joka jaetaan ojenteena kaikille.

Tiivistelmä voisi olla myös helppotäyttöinen lomake (ks. vasemmalla).

2: Interventiiviset kysymykset

Törmäsin Tommin (1988)  ajatuksiin ensimmäisen kerran Heljä Linnansaaren väitöskirjassa. Tomm oivalsi, että psykologin  käyttämät kysymykset  eivät aina olekaan neutraaleja, vaan ne vaikuttavat eri tavoin asiakkaaseen. Voimme haluta saada tietoa. Voimme pyrkiä epäsuorasti auttamaan näkemään mahdollisuuksia. Voimme haluta antaa tietoa. Voimme pyrkiä muuttamaan toista.

Ns. interventiivinen haastattelu viittaa lähestymistapaan, missä kaikki, mitä ammattihenkilö tekee tai sanoo ja mitä hän ei tee tai  ei sano, käsitetään interventiona. Näin hän itse alkaa tarkkailla myös omaa käyttäytymistään osana vuorovaikutustilannetta.

Kysymykset ovat joko lineaarisia tai sirkulaarisia. Lineaarisella kysymyksillä pyritään selvittämään syy-seuraus –suhteita asioissa.  Peruskysymyksiä ovat tällöin: Kuka teki mitä? Missä? Milloin? Miksi?

Sirkulaarisuus viittaa ammattihenkilön aktiiviseen havainnointiprosessiin ja omien näkemysten kriittiseen arviointiin. Asiakkaan kertomus muuttaa ja muokkaa ammattihenkilön käsitystä asiakkaan tilanteesta. Sirkulaarisilla kysymyksillä  on vapauttava vaikutus asiakkaaseen.

Tomm suosittelee ns. reflektiivisiä kysymyksiä

Esittäessään  kysymyksiä, joilla on tarkoitus avata uusia mahdollisuuksia asiakkaan kuntoutumisprosessissa ammattihenkilö käyttää ns. reflektiivisiä kysymyksiä. Niiden tarkoituksena on auttaa asiakasta itse  luomaan uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja itselleen. Asiakkaalle voidaan esittää esim. ns. tulevaisuus-kysymyksiä, joiden avulla häntä ohjataan tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Häntä pyydetään kuvittelemaan tilanteensa tulevaisuudessa ilman sitä ongelmaa, jonka vuoksi hän on tullut vastaanotolle ja kertomaan siitä. Tulevaisuus-kysymyksiä voidaan käyttää myös valamaan toivoa ja herättämään optimismia. Kysymykset esitetään tällöin ”Kun …” ei ”jos…” –muodossa.

Muita kysymystyyppejä ovat:
- strategiset kysymykset: suora kysymys, jolla  psykologi haluaa vaikuttaa potilaaseen niin, että tämä muuttuu
- neutraalit  kysymykset; kysymys, jolla psykologi kerää tietoa potilaalta.
- kysymystyyppi, jolla psykologi kerää epäsuorasti tietoa potilaasta.

Refleksiiviset kysymykset koulutuksessa

Tommin suosittelemia  refleksiivisiä  kysymyksiä voidaan käyttää myös koulutuksessa. Kurssilaisille annetaan pohdintatehtäviä, jotka "avaavat silmät". Tällaisia kysymyksiä ovat esim.
- Onko joku tutuistasi innostunut TVT:stä?  Miksi ? (kun opettaja möyrii tietokonekurssilla vastahankaisesti)
- Muistatko aikaisemmin vastustaneesi jyrkästi jotain asiaa, josta olet kuitenkin joutunut vaihtamaan mielipiteesi.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Voi olla, että kaikki opettajat eivät ole tavattoman innostuneita alkavasta ops-työstä.  Silmiä voi avata epäsuorasti mm. teettämällä porukalla oman koulun itsearvointitehtävän koulun toimintakulttuurista.


KIRJALLISUUTTA
Tomm, K. (1988). Interventiivinen haastattelu. Mannerheimin lastensuojeluliitto. L- sarja n:o 3. Jyväskylä: Gummerus.

3: Arviointilomake

Oppiminen lähtee siitä, missä on. Usein motivaatiota lisää alkutilanteen kartoitus. Se voidaan tehdä hyvin simppelillä itsearvioinnilla, joka kohdistuu asioihin, joita kurssilla on tarkoitus oppia.

Mm. Michael Fullanin johtamiskoulutuksessa käytetään paljon tämän tyyppisiä tehtäviä.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Voidaan laatia  muutaman kysymyksen lomake, jonka jokainen täyttää. Yleisen tuen osalta voidaan kysyä esim. opettajien yhteistyötä tukiopetuksen antamisessa...

Kootaan tulokset, ja aloitetaan osioista, joissa kouluilla on kivin työmaa.

4: "Takkatulitehtävä"

Kaikissa Michael Fullanin koulutusohjelmissa törmää ns. takkatulitehtävään. Tarkka suomennos kai olisi lämmittelytehtävä. Jokaisen tulee etsiä itselleen pari - mielellään joku joka ei ole liian tuttu. Ja vastata kysymykseen:
- Miksi olet täällä kaksi päivää? Mitä haluat oppia?

Aikaa käytetään yleensä 5+ 5 min.  Kun koulutuspäivä päättyy, pari etsitään uudellen ja kumpikin kertoi, kuinka hyvin tavoite täyttyi (Ks. jäähdyttelytehtävä).

5: Aakkoskoonta

Kanadan Yorkissa pidetyssä Quest-2009 seminaarissa törmäsin hauskaan tapaan koota pariporinassa syntynyttä keskustelua. tavallisestihan ongelma on se, että porinoita ei ehditä purkaa. Tällä menetelmälläkään ei ehditä kuulla suuren porukan kaikkia ajatuksia, mutta jotain kuitenkin.

Idea on siis seuraava. Kun on käyty keskustelua jonkin kysymyksen pohjalta (esim. Mitkä ovat opetussuunnitelman uudistamisen vaikemmat "kivet" kengässä), ryhmää pyydetään tiivistämään keskustelu yhteen avainsanaan (tai parin sanan lauseeseen).

Sanat kootaan sitten aakkosittain.
- Alkaako jonkin ryhmän avainsana a-kirjaimella  jne.

6: Kuvapostikortit

Törmäsin tähän työtapaan ensimmäisen kerran MG:n vetämässä ryhmänohjaajakoulutuksessa. Kouluttajalla oli iso kasa kuvapostikortteja, joista jokaisen piti poimia sellainen, joka kuvaa parhaiten itseä/ mielialaa juuri nyt. Piirissä istuen jokainen sitten näytti kortin, esitteli itsensä ja kertoi, miksi valitsi juuri tämän kortin.

Kun kurssi päättyi, MG toisti tehtävän. Otitko saman kortin?

Menetelmä edellyttää, että kouluttaja kerää kortteja, joissa on ideaa.