maanantai 7. elokuuta 2017

Blogin esipuhe

2000-luvun toimintakulttuuriin kuuluu, että minun kasa on myös sinun kasa. Ja päinvastoin.  Kokoan tähän blogiin sellaisia työtapaideoita, jotka ovat kolahtaneet minuun hyvin suunnitelluissa koulutustilaisuuksissa ja/tai joista minulla on itselläni hyviä kokemuksia kouluttajana. Tavoite on saada kokoon sata älykästä työtapaa ja kuvata ne niin, että niiden käyttö on mahdollisimman helppoa.

ÄLYKKÄITÄ? Tarkoitan älykkäällä työtavalla sellaisia menetelmiä, jotka innostavat vaativaan kuunteluun, dialogiin  ja toisilta oppimiseen. Usein ne ovat toiminnallisia.  Työtavat ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ensimmäisiksi olen poiminut sellaisia, joita olen ajatellut käytettäväksi juuri kalenterissa olevissa tilaisuuksissa, mm. opetussuunnitelman päivitystyössä ja johtamiskoulutuksessa. Naputtelen kuvauksia pikku hiljaa.

Useitä työtapoja voi käyttää koulutuksessa moneen eri tarkoitukseen. Ne luokitellaan  tunnisteiden avulla:  tutustumiseen, informaation haltuunottoon, osaamiseen näyttöön, reflektioon jne.

Kaikki palaute on tosi arvokasta-ja vinkit muista älykkäistä työtavoista otetaan ilolla vastaan.

103. Taidon opettaminen

VARSINKIN nyt, kun uusi ops on nimenomaan taitopohjainen, on tarpeen pohtia, miten temppu tehdään. Didaktiikassa kun on enemmän keskitytty kysymykseen, kuinka tieto tarttuu päähän. Historiasta löyty tällaisia keinoja.

Demonstraatiosta
Ensin kovasti yksinkertaistaen/hidastaen
Esimerkistä (opettaja, idoli)
Harjoittelemalla (pelkän jäljittelyn sijaan)
Itse opettelemalla
Jäljittelemällä/imitaatiolla/matkimalla
Katsomistilanteista  (vierailut)
Kirjallisen työohjeen mukaan toimiminen
Kirjoittamalla tärkeät asiat muistiin
Kokemuksia reflektoimalla
Kokeilemalla
Kuvista
Leikkimällä
Neuvonta, kun ei pääse omin voimin eteenpäin
Mallia ottamalla/malleista oppimalla
Mielikuvaharjoittelulla
Näyttäminen- jäljitteleminen
Näyttämisestä, jota tuetaan puheella
Näyttämällä toiselle
Ohjeista (selkeät)
Ohjekirjan avulla
Oikeasti tekemällä (leipomalla, pajoissa, puutarhassa), autenttiset tilanteet
Opettamalla toista
Oppipoika- kisälli- mestari-malli
Osiin/vaiheisiin jakaminen ja osien nimeäminen
Palautteesta (mm. korjaus)
Perässä tekemällä
Roolileikit
Saamalla kiitosta, palkintoja...
Samaan tahtiin tekemällä
Seuraamalla edistymistä
Simulaatiosta
Takaiskuun etukäteen valmistautumalla
Toisen avulla (avustettu  itseoppiminen)
Toistaminen
Totuttaminen
Työharjoittelu
Yhdessä tekemällä (osallistumalla toimintaan)
Yrittämällä  ja erehtymällä ja epäonnistumisista opiksi ottamalla


AIKANAAN professori Peep Koort esitteli yksinkertaisen idean, joka voi toimia vielä paremmin.

Peep Koortin  nelivaihe-metodi

1. Opettaja näyttää ja selostaa.
2. Opettaja näyttää oppilas selostaa.
3. Oppilas suorittaa ja selostaa.
4. Oppilas harjoittelee omin päin..

maanantai 17. heinäkuuta 2017

102. Osaamispotentian määrittely

KIRJASSA...

Borgman, M. ja  Packalen, E. (2002).  Parhaat käytännöt työyhteisön kehittä- miseen Helsinki: Tammi 

...on paljon älykästä. Minuun kolahti erityisesti   osaamissärmiön idea. Särmiössä on kolme ulottuvuutta: taitoakseli, tietoakseli ja hinkuakseli.

Muokkasin ideaa. Lisäsin mukaan neljännen akselin, joka kuvaa esim. niitä reunaehtoja, joissa opetustyötä  oikeasti tehdään (esim.  väistötiloissa, ylisuurissa luokissa...).

KOULUTUSTILAISUUDEN voisi aloittaa niin, että jokainen arviosi sovitulla asteikolla,  millainen oma osaaminen päivän teemasta (esim. uudesta opetussuunnitelmasta)  on jo ennen kuin kukaan opettaa mitään. Omalle  osaamispotentiaalille laskettaisiin indeksi  kertomalla kullekin ulottuvuudelle  itse annetut  pisteet keskenään  (muutin asteikon 0 - 4:ksi). Jos siis arvioisin tilanteeni olevan puolivälissä maksimista saisin esim. 2*2*2*2 = 16 pistettä, kun maksimi on tuo 256. Jos annan yhdellekin ulottuvuudelle 0, tulo on myös 0.

Flapille voisi sitten  koota, millainen jakautuma koko porukalla on (esim. sarakkeet  alle sata, 101- 200, 201- 300, yli 300. Näin saataisiin aika näppärästi selville, mihin kouluttajan  kannatta  päivän aikana erityisesti  keskittyä:
- syventämään ymmärrystä
- vahvistamaan konkreetteja taitoja
- muokkaamaan  asenteita uudelle myönteisemmiksi
- purkamaan esteitä uuden käyttöönoton tieltä.

Kun indeksi on laskettu, kirjoitetaan se muistiin. Koulutustilaisuuden lopussa tehtävisiin kertolasku uudestaan, ja katsottaisin, kasvoiko osaaminen päivän ansiosta.


lauantai 27. toukokuuta 2017

101. Yhteistoiminnallinen opintomatka

MONEEN koulutus-/valmennuskokonaisuuteen kuuluu  vierailuja  ja jopa viikonkin mittaisia  opintomatkoja. Sellainen kuului myös 1990-luvun lopulla espoolaisille rehtoreille suunnattuun pd-rehtorikoulutukseen, jota veti mm. Jorma J. Ahonen.

ME noin 20 matkaanlähtijää pidimme yhteisen istunnon, jossa pohdimme yhdessä, mitä kukin haluaa matkalla Iso-Britanniaan oppia. (Nykykielellä: keksimme siis oman kysymyksen oman kiinnostuksemme pohjalta.)

Sovimme, että jokainen hankkii tavalla tai toisella siihen vastauksen (vrt. tutkiva ryhmä)  ja että sitten jaamme ne vastaukset toisillemme.

Mutta emme vain toisillemme,  vaan koska olin tuohon aikaan Luokanopettaja-lehden päätoimittaja, varasi näin yhteistoiminnallisesti  tuotetulle raportille tilaa joulukuun kehdessä kolme aukemaan. Näin jaoimme oman "tutkimusmatkamme" tulokset myös kaikille muille tuon lehden lukijoille. Jokainen matkalle lähtenyt kirjoitti oman osuutensa, kuvitti juttua omilla kuvillaan ja pohti jutussa myös mitä voisimme englantilaisilta oppia ja mitä he meiltä (vrt. NPDL).

Tutkimuskysymyksiämme olivat mm.
- Millainen on oppilaan koulupäivä?
- Millaisia koulurakennukset ovat?
- Millainen on brittikoulun rakenne? Entä koulutusjärjestelmän?
- Miten testaus toimii?
- Kuinka Ofstead-tarkastukset koetaan?
- Millainen on opettajan palkka, työ ja viihtyvyys?
- Millaisia koulukirjastot ovat?
- Miten koulua ja koulutoimea johdetaan?
- Millainen on johtokunnan rooli?
- Miten koti ja koulu tekevät yhteistyötä?
- Miten erityisopetus toteutetaan.

KOKOSIMME lopuksi muistiin yhdessä  ideat, joita saimme ja mitä me voisimme antaa.  Briteistä olisimme halunneet tuoda Suomeen
- oppilaiden käytöksen,
- tapakasvatuksen
- oppilaiden käytön opastustehtävissä
- kodin ja koulun yhteistyömuotoja
- ylpeyttä omasta koulusta
- oppilastöiden esillepanotaidon
- vieraiden vastaanottoon paneutumisen
- pienten koululaisten toiminnallisen, monipuolisen pihan
- muiden(kin) kuin oppikirjojen käytön
- iskulauseet
- turvallisuuslistan
- kirjaston toimintaideoita
- kauniin somistuksen ja sisustuksen
- viisi suunnittelupäivää.


maanantai 1. toukokuuta 2017

100: Mm. palautteen antaminen (tuplatähti)

Furman, Ben & Ahola, Tapani. (2002). Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään. Helsinki: Tammi.
Furman ja Ahola ovat alkaneet 1990-luvulla kehitellä menetelmiä ja työkaluja, joiden avulla ratkaiskeskeisen terapian periaatteita voitaisiin soveltaa muillekin elämän aloille mm. työpaikan hyvään henkeen.

Kirjoittajat  ovat koonneet kahdeksan kohtaa käsittävän ns. tuplatähden havainnollistamaan neljää henkisen hyvinvoinnin kannalta keskeistä myönteisiä tunteita tuottavia tekijöitä sekä neljä keskeistä ongelmaa, jotka uhkaavat hyvinvointia, jos niitä ei osata kohdata rakentavalla tavalla.







Vahvistetaan näitä neljää asia

Tuplatähti, mukaillen (Furman & Ahola 2002, 13), kompassi

1. Arvostus
Arvostus on polttoaine, joka liikuttaa ihmisiä. Näytetään se kysymällä toisilta neuvoa ja pyytämällä apua- pikemmin kuin sanomalla se sanoin. Kysytään toisten mielipidettä. Kerrotaan, kuinka paljon hyöty juuri sinulle on ollut häneltä saamastasi avusta. Arvostusta on mukavampi saada toisten kuullen henkisen hyvinvoinnin rakentamisen. Arvostetaan toisten ammattitaitoa.

2. Onnistuminen
Onnistuminen siinä, mitä tekee, kun ja jos se on tärkeää itselle ja muille tuottaa useimmille iloa. Tärkeää on myös, että muut antavat jakaa onnistumisen kokemuksen heidän kanssaan.
- Se on muuten paljolti sinun ansioitasi.

3. Välittäminen ja huolenpito
Välittäminen on toisten huomioimista, kiinnostusta muita kohtaan, kuuntelemista, lohduttamista, rohkaisemista, kannustamista, opettamista, auttamista ja surujen ja murheiden jamaista. oskus myös kipeän totuuden kertomista.

Välittäminen on asenne ja ajattelutapa, jossa työtovereiden henkinen hyvinvointi koetaan niin tärkeäksi, että sen takia ollaan valmiita näkemään tarvittaessa myös vaivaa, Tervehditään.
Ollaan kiinnostuneita toisista: katsekontakti, kyselemistä mm. mitä kuuluu! Ollaan kiinnostuneita erityisesti toisille tärkeistä asioista. Autetaan toisiamme. Sovitaan etukäteen, miten puututaan, jos ollaan toisesta huolissaan. Kysytään, milloin olisi sopiva hetki jutella asiasta.

4. Hauskuus ja huumori
Huumori on nauramista ihmisten kanssa ei ihmisille. Hassuttelulla myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja leikinlaskulla on. Opetellaan kohtaamaan rakentavasti seuraavat hyvää ilmapiiriä uhkaavat tekijät.

5. Ongelmista puhuminen
Ongelmien analysointi ei paranna tilannetta vaan jopa pahentaa. Ongelmat tulee kääntää tavoitteiksi. Esim ” Tieto ei kulje” > ” tieto kulkee”.

Käännetään ns. tuplanegatiivit yhdeksi positiitiviseksi tavoitteeksi ”en halua huonoa ruokaa”, haluan hyvää ruokaa. ” ei metelöidä” ” osataan olla hiljaa”.

Tavoitteistaminen ei vielä ratkaise ongelmaa, se tekee kuitenkin niistä puhumisen helpommaksi. On lisäksi helpompaa lisätä myönteisiä seikkoja kuin kitkeä pois kielteisiä. Tavoitteen saavuttamiseksi pyritään lisäämään tavoitteen kiinnostavuutta; ihmisten halua saavuttaa tavoite ja heidän uskoaan siihen, että he voivat tuon tavoitteen saavuttaa.

Tavoitteen haluttavuutta voidaan lisätä ajattelemalla sitä hyötyä, jota meille ja läheisillemme , tavoitteen saavuttamisesta tulee olemaan. Antakaa lupauksia.

Tavoitteet tulee tehdä konkreettisiksi ja ne on helpompi saavuttaa, jos tavoitteen voi mieltää portaittaisena prosessina. Ihmisen uskoa siihen, että tavoite on saavutettavissa voidaan lisätä nostamalla esiin niitä hetkiä, jolloin siinä on jo onnistuttu ja niitä muita tavoitteita, joita on aikaisemmin saavutettu. Lisävoimavarat auttavat myös onnistumisessa.

Seuratkaa edistymistä. Kun edistystä tapahtuu, se vahvistaa ihmisten uskoa. Tee edistys merkittäväksi. Huomaa se ja jaa siitä kiitosta kaikille, jotka ovat omalta osaltaan tehneet sen mahdolliseksi.

6. Kritiikin antaminen ja vastaanottaminen rakentavasti

Kritiikin esittäminen rakentavalla tavalla on vaikea taito. Ei ole helppoa pyytää toista muuttumaan, ilman että hän pahastuu. Ihmisen on helpompi aloittaa jotakin uutta kuin lopettaa jotakin vanhaa, siksi käännä valituksen aihe toiveeksi. Puhu hänelle niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan
Pohdi yhdessä hänen kanssaan, mitä etua uudesta tavasta toimia on ja kerro, miksi uskot hänen omaksuva uuden tavan toimia.Tee hänen kanssaan suunnitelma uuden tavan omaksumiseksi. Kehu ja rohkaise muitakin kehumaan häntä edistymisestä.

Myös kritiikinvastaanottaminen on vaikea taito, koska ihminen vaistomaisesti puolustautuu kokiessaan että häntä arvostellaan.uuntele- kiitä, että toi asian esille- mieti yhdessä, miten asiaan voitaisiin saada korjaus. Käännä arvostelu mielessäsi toivomuksesi; kysy, miten toivoisit minun toimivan vastaavissa tilanteissa), pohdi yhdessä, kuinka voisitte varmistaa, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan uudestaan.

7. Loukkaaminen ja loukkaantuminen
Loukkaukset kuuluvat lähtemättömästi ihmisyhteisöjen elämään. Henkisen hyvinvoinnin tärkeimpiä osatekijöitä on taito ottaa loukkaantumiset puheeksi ja sopia niistä silloin, kun ne tapahtuvat.
Puheeksiottaminen voi johtaa kaksoisloukkauksiin. Tämän välttämiseksi loukkantuneen tulisi oppa ottamaan loukkaantumisensa puheeksi sovittelevaan sävyyn.Tässä jo avausrepliikki voi auttaa: ” Minua jäi vaivaamaan se, mitä sanoit eilen. Voisimmeko puhua siitä?” Tiedän, ette tarkoittanut mitään sen kummempaa, mutta minua se kuitenkin loukkasi ja haluaisin puhua siitä kanssasi”
Loukkaajan on opittava luopumaan luontaisesta tarpeesta puolustautua ja ryhtyä kuuntelemaan kaavalla kuuntele- kiitä- ymmärrä. ota osa vastuusta ( pahoittele, että tässä kävi näin) ja sovi asiasta jotain ( Voinko jotenkin hyvittää tämän asian sinulle).

8. Erilaiset epäonnistumiset ja vastoinkäymiset.
Jotkin ihmiset reagoivat virheisiin raivokkaasti. On tärkeää palautua nopeasti kuin urheilussa. Ilmapiiriin vaikuttaa se, kuinka epäonnistumisiin ja virheisiin suhtaudutaan . Luovuus, kokeilunhalu jne. pääsevät kukkimaan yhteisöissä, joissa ei tarvitse pelätä moitteita virheistä ja munauksista os.
Toisen vastoinkäymisissä voi oikeilla sanoilla auttaa pääsemään niiden yli. Ole kinnostunut, kuuntele, vahvista tapahtuneen emotionaalinen merkitys (minuakin ottaisi päähän), arvosta asianomaista tavasta, jolla hän suhtautuu asiaan ( noinkin rauhallisesti), osoita ymmäetäväsi että asia voi vaivata pitkään. ( Hyvä, että puhut siitä)



lauantai 15. tammikuuta 2011

1: Kehittämishanke, suunnitelma ja raportti

NYKYÄÄN lähes kaikkiin pitkäkestoisiin koulutusohjelmiin liittyy kehittämishanke. Siitä laaditaan ensin suunnitelma ja sitten raportti.

Dispositio

Yksinkertaisimmillaan kehittämishankkeen suunnitelman dispositio on seuraavanlainen:

1. Mikä on a) pulma  tai  b) unelma
2. a) Millaisia vaihtoehtoja pulman ratkaisuun oli tarjolla (muuta kirja, benchmarking)
2. b) -
3.a- b) Mihin ratkaisuun päädyit ja miksi?  (tee hyötyanalyysi)
4. Miten aiot ottaa ratkaisun käytöön?
Lähteet
Liitteet


Osa prosessia

Mikäli koulutusohjelma on lyhyt, kehittämisideaksi kannattaa valita jokin osa isompaa kokonaisuutta. Tällaista osia voivat ollat
- nykytilan kartoitus eri asianosaistahoilta
- muutosidean kehittely (esim. pilottijakson kokemukset)
- muutosidean esittelytilaisuus/esite




Raportti päivitettynä suunnitelmana

Yksinkertaisimmillaan kehittämishankkeen raporttiin päivitetään suunnitelmaosa ja lisätään muutama kronologinen luku:

5. Kuinka idean käyttöönotto eteni?
6.a)   Kuinka pulman kävi  tällä ratkaisulla (arvioi onniustuminen)
6.b)  Miten hyvin  unelma toteutui?

Raportti kirjoitetaan akateemiseen tyyliin (viittaukset ja  lähteet asiallisesti).


Lisäksi tapana on tehdä yhden A4-tiivistelmä, joka jaetaan ojenteena kaikille.

Tiivistelmä voisi olla myös helppotäyttöinen lomake (ks. vasemmalla).

2: Interventiiviset kysymykset

Törmäsin Tommin (1988)  ajatuksiin ensimmäisen kerran Heljä Linnansaaren väitöskirjassa. Tomm oivalsi, että psykologin  käyttämät kysymykset  eivät aina olekaan neutraaleja, vaan ne vaikuttavat eri tavoin asiakkaaseen. Voimme haluta saada tietoa. Voimme pyrkiä epäsuorasti auttamaan näkemään mahdollisuuksia. Voimme haluta antaa tietoa. Voimme pyrkiä muuttamaan toista.

Ns. interventiivinen haastattelu viittaa lähestymistapaan, missä kaikki, mitä ammattihenkilö tekee tai sanoo ja mitä hän ei tee tai  ei sano, käsitetään interventiona. Näin hän itse alkaa tarkkailla myös omaa käyttäytymistään osana vuorovaikutustilannetta.

Kysymykset ovat joko lineaarisia tai sirkulaarisia. Lineaarisella kysymyksillä pyritään selvittämään syy-seuraus –suhteita asioissa.  Peruskysymyksiä ovat tällöin: Kuka teki mitä? Missä? Milloin? Miksi?

Sirkulaarisuus viittaa ammattihenkilön aktiiviseen havainnointiprosessiin ja omien näkemysten kriittiseen arviointiin. Asiakkaan kertomus muuttaa ja muokkaa ammattihenkilön käsitystä asiakkaan tilanteesta. Sirkulaarisilla kysymyksillä  on vapauttava vaikutus asiakkaaseen.

Tomm suosittelee ns. reflektiivisiä kysymyksiä

Esittäessään  kysymyksiä, joilla on tarkoitus avata uusia mahdollisuuksia asiakkaan kuntoutumisprosessissa ammattihenkilö käyttää ns. reflektiivisiä kysymyksiä. Niiden tarkoituksena on auttaa asiakasta itse  luomaan uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja itselleen. Asiakkaalle voidaan esittää esim. ns. tulevaisuus-kysymyksiä, joiden avulla häntä ohjataan tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Häntä pyydetään kuvittelemaan tilanteensa tulevaisuudessa ilman sitä ongelmaa, jonka vuoksi hän on tullut vastaanotolle ja kertomaan siitä. Tulevaisuus-kysymyksiä voidaan käyttää myös valamaan toivoa ja herättämään optimismia. Kysymykset esitetään tällöin ”Kun …” ei ”jos…” –muodossa.

Muita kysymystyyppejä ovat:
- strategiset kysymykset: suora kysymys, jolla  psykologi haluaa vaikuttaa potilaaseen niin, että tämä muuttuu
- neutraalit  kysymykset; kysymys, jolla psykologi kerää tietoa potilaalta.
- kysymystyyppi, jolla psykologi kerää epäsuorasti tietoa potilaasta.

Refleksiiviset kysymykset koulutuksessa

Tommin suosittelemia  refleksiivisiä  kysymyksiä voidaan käyttää myös koulutuksessa. Kurssilaisille annetaan pohdintatehtäviä, jotka "avaavat silmät". Tällaisia kysymyksiä ovat esim.
- Onko joku tutuistasi innostunut TVT:stä?  Miksi ? (kun opettaja möyrii tietokonekurssilla vastahankaisesti)
- Muistatko aikaisemmin vastustaneesi jyrkästi jotain asiaa, josta olet kuitenkin joutunut vaihtamaan mielipiteesi.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Voi olla, että kaikki opettajat eivät ole tavattoman innostuneita alkavasta ops-työstä.  Silmiä voi avata epäsuorasti mm. teettämällä porukalla oman koulun itsearvointitehtävän koulun toimintakulttuurista.


KIRJALLISUUTTA
Tomm, K. (1988). Interventiivinen haastattelu. Mannerheimin lastensuojeluliitto. L- sarja n:o 3. Jyväskylä: Gummerus.