Furman ja Ahola ovat alkaneet 1990-luvulla kehitellä menetelmiä ja työkaluja, joiden avulla ratkaiskeskeisen terapian periaatteita voitaisiin soveltaa muillekin elämän aloille mm. työpaikan hyvään henkeen.
Kirjoittajat ovat koonneet kahdeksan kohtaa käsittävän ns. tuplatähden havainnollistamaan neljää henkisen hyvinvoinnin kannalta keskeistä myönteisiä tunteita tuottavia tekijöitä sekä neljä keskeistä ongelmaa, jotka uhkaavat hyvinvointia, jos niitä ei osata kohdata rakentavalla tavalla.
Vahvistetaan näitä neljää asia
 |
| Tuplatähti, mukaillen (Furman & Ahola 2002, 13), kompassi |
1. Arvostus
Arvostus on polttoaine, joka liikuttaa ihmisiä. Näytetään se kysymällä toisilta neuvoa ja pyytämällä apua- pikemmin kuin sanomalla se sanoin. Kysytään toisten mielipidettä. Kerrotaan, kuinka paljon hyöty juuri sinulle on ollut häneltä saamastasi avusta. Arvostusta on mukavampi saada toisten kuullen henkisen hyvinvoinnin rakentamisen. Arvostetaan toisten ammattitaitoa.
2. Onnistuminen
Onnistuminen siinä, mitä tekee, kun ja jos se on tärkeää itselle ja muille tuottaa useimmille iloa. Tärkeää on myös, että muut antavat jakaa onnistumisen kokemuksen heidän kanssaan.
- Se on muuten paljolti sinun ansioitasi.
3. Välittäminen ja huolenpito
Välittäminen on toisten huomioimista, kiinnostusta muita kohtaan, kuuntelemista, lohduttamista, rohkaisemista, kannustamista, opettamista, auttamista ja surujen ja murheiden jamaista. oskus myös kipeän totuuden kertomista.
Välittäminen on asenne ja ajattelutapa, jossa työtovereiden henkinen hyvinvointi koetaan niin tärkeäksi, että sen takia ollaan valmiita näkemään tarvittaessa myös vaivaa, Tervehditään.
Ollaan kiinnostuneita toisista: katsekontakti, kyselemistä mm. mitä kuuluu! Ollaan kiinnostuneita erityisesti toisille tärkeistä asioista. Autetaan toisiamme. Sovitaan etukäteen, miten puututaan, jos ollaan toisesta huolissaan. Kysytään, milloin olisi sopiva hetki jutella asiasta.
4. Hauskuus ja huumori
Huumori on nauramista ihmisten kanssa ei ihmisille. Hassuttelulla myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja leikinlaskulla on. Opetellaan kohtaamaan rakentavasti seuraavat hyvää ilmapiiriä uhkaavat tekijät.
5. Ongelmista puhuminen
Ongelmien analysointi ei paranna tilannetta vaan jopa pahentaa. Ongelmat tulee kääntää tavoitteiksi. Esim ” Tieto ei kulje” > ” tieto kulkee”.
Käännetään ns. tuplanegatiivit yhdeksi positiitiviseksi tavoitteeksi ”en halua huonoa ruokaa”, haluan hyvää ruokaa. ” ei metelöidä” ” osataan olla hiljaa”.
Tavoitteistaminen ei vielä ratkaise ongelmaa, se tekee kuitenkin niistä puhumisen helpommaksi. On lisäksi helpompaa lisätä myönteisiä seikkoja kuin kitkeä pois kielteisiä. Tavoitteen saavuttamiseksi pyritään lisäämään tavoitteen kiinnostavuutta; ihmisten halua saavuttaa tavoite ja heidän uskoaan siihen, että he voivat tuon tavoitteen saavuttaa.
Tavoitteen haluttavuutta voidaan lisätä ajattelemalla sitä hyötyä, jota meille ja läheisillemme , tavoitteen saavuttamisesta tulee olemaan. Antakaa lupauksia.
Tavoitteet tulee tehdä konkreettisiksi ja ne on helpompi saavuttaa, jos tavoitteen voi mieltää portaittaisena prosessina. Ihmisen uskoa siihen, että tavoite on saavutettavissa voidaan lisätä nostamalla esiin niitä hetkiä, jolloin siinä on jo onnistuttu ja niitä muita tavoitteita, joita on aikaisemmin saavutettu. Lisävoimavarat auttavat myös onnistumisessa.
Seuratkaa edistymistä. Kun edistystä tapahtuu, se vahvistaa ihmisten uskoa. Tee edistys merkittäväksi. Huomaa se ja jaa siitä kiitosta kaikille, jotka ovat omalta osaltaan tehneet sen mahdolliseksi.
6. Kritiikin antaminen ja vastaanottaminen rakentavasti
Kritiikin esittäminen rakentavalla tavalla on vaikea taito. Ei ole helppoa pyytää toista muuttumaan, ilman että hän pahastuu. Ihmisen on helpompi aloittaa jotakin uutta kuin lopettaa jotakin vanhaa, siksi käännä valituksen aihe toiveeksi. Puhu hänelle niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan
Pohdi yhdessä hänen kanssaan, mitä etua uudesta tavasta toimia on ja kerro, miksi uskot hänen omaksuva uuden tavan toimia.Tee hänen kanssaan suunnitelma uuden tavan omaksumiseksi. Kehu ja rohkaise muitakin kehumaan häntä edistymisestä.
Myös kritiikinvastaanottaminen on vaikea taito, koska ihminen vaistomaisesti puolustautuu kokiessaan että häntä arvostellaan.uuntele- kiitä, että toi asian esille- mieti yhdessä, miten asiaan voitaisiin saada korjaus. Käännä arvostelu mielessäsi toivomuksesi; kysy, miten toivoisit minun toimivan vastaavissa tilanteissa), pohdi yhdessä, kuinka voisitte varmistaa, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan uudestaan.
7. Loukkaaminen ja loukkaantuminen
Loukkaukset kuuluvat lähtemättömästi ihmisyhteisöjen elämään. Henkisen hyvinvoinnin tärkeimpiä osatekijöitä on taito ottaa loukkaantumiset puheeksi ja sopia niistä silloin, kun ne tapahtuvat.
Puheeksiottaminen voi johtaa kaksoisloukkauksiin. Tämän välttämiseksi loukkantuneen tulisi oppa ottamaan loukkaantumisensa puheeksi sovittelevaan sävyyn.Tässä jo avausrepliikki voi auttaa: ” Minua jäi vaivaamaan se, mitä sanoit eilen. Voisimmeko puhua siitä?” Tiedän, ette tarkoittanut mitään sen kummempaa, mutta minua se kuitenkin loukkasi ja haluaisin puhua siitä kanssasi”
Loukkaajan on opittava luopumaan luontaisesta tarpeesta puolustautua ja ryhtyä kuuntelemaan kaavalla kuuntele- kiitä- ymmärrä. ota osa vastuusta ( pahoittele, että tässä kävi näin) ja sovi asiasta jotain ( Voinko jotenkin hyvittää tämän asian sinulle).
8. Erilaiset epäonnistumiset ja vastoinkäymiset.
Jotkin ihmiset reagoivat virheisiin raivokkaasti. On tärkeää palautua nopeasti kuin urheilussa. Ilmapiiriin vaikuttaa se, kuinka epäonnistumisiin ja virheisiin suhtaudutaan . Luovuus, kokeilunhalu jne. pääsevät kukkimaan yhteisöissä, joissa ei tarvitse pelätä moitteita virheistä ja munauksista os.
Toisen vastoinkäymisissä voi oikeilla sanoilla auttaa pääsemään niiden yli. Ole kinnostunut, kuuntele, vahvista tapahtuneen emotionaalinen merkitys (minuakin ottaisi päähän), arvosta asianomaista tavasta, jolla hän suhtautuu asiaan ( noinkin rauhallisesti), osoita ymmäetäväsi että asia voi vaivata pitkään. ( Hyvä, että puhut siitä)
Toimintakulttuurissa olisi hyvä tuoda läpinäkyväksi kaikki kahdeksan ulottuvuutta. Tekijöitä on hyvä tarkastella “Huomaa hyvä!” periaatteella ja opetella kääntämään myös negatiiviset puolet positiivisiksi. Näin palautteenanto voi kehittyä työkaluksi, joka tukee kehittävän hengen luomista koulussa. Kun palaute (rakentavakin) vie asioita aina eteenpäin, mahdollistuu sen kautta muutokseen tilaa myös epäonnistumiselle.
VastaaPoista