Borgman, M. ja Packalen, E. (2002). Parhaat käytännöt työyhteisön kehittä- miseen Helsinki: Tammi
...on paljon älykästä. Minuun kolahti erityisesti osaamissärmiön idea. Särmiössä on kolme ulottuvuutta: taitoakseli, tietoakseli ja hinkuakseli.
Muokkasin ideaa. Lisäsin mukaan neljännen akselin, joka kuvaa esim. niitä reunaehtoja, joissa opetustyötä oikeasti tehdään (esim. väistötiloissa, ylisuurissa luokissa...).
KOULUTUSTILAISUUDEN voisi aloittaa niin, että jokainen arviosi sovitulla asteikolla, millainen oma osaaminen päivän teemasta (esim. uudesta opetussuunnitelmasta) on jo ennen kuin kukaan opettaa mitään. Omalle osaamispotentiaalille laskettaisiin indeksi kertomalla kullekin ulottuvuudelle itse annetut pisteet keskenään (muutin asteikon 0 - 4:ksi). Jos siis arvioisin tilanteeni olevan puolivälissä maksimista saisin esim. 2*2*2*2 = 16 pistettä, kun maksimi on tuo 256. Jos annan yhdellekin ulottuvuudelle 0, tulo on myös 0.
- syventämään ymmärrystä
- vahvistamaan konkreetteja taitoja
- muokkaamaan asenteita uudelle myönteisemmiksi
- purkamaan esteitä uuden käyttöönoton tieltä.
Kun indeksi on laskettu, kirjoitetaan se muistiin. Koulutustilaisuuden lopussa tehtävisiin kertolasku uudestaan, ja katsottaisin, kasvoiko osaaminen päivän ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti