7: Levyraati

KAUAN sitten, varmaankin 2000-luvun alussa, Espoon reksien koulutuspäivässä  oli keynote-puhujana yrittäjäfilosofi Maija- Riitta Ollila. Hän käytti luennossaan monenlaisia virkistäviä "kikkoja".  Yksi oli levyraati.

Ollila  pyysi salin  eteen vapaaehtoisia  ja soitti heille muutaman levyn. Kunkin näytteen jälkeen hän pyysi levyraadin jäseniä pohtimaan, miksi tämä levy soi tässä seminaarissa.

OLEN itsekin käyttänyt hieman vastaavaa ideaa. Silloin on yleensä soinut Elvis:-)

27: Viivästetyt kysymykset

TÖRMÄSIN  tähän ideaan Eduskunnassa järjestetyssä Quo Vadis peruskoulu-seminaarissa.

Tilaisuudessa oli luento. Luentoa ei haluttu keskeyttää, ja niinpä kuulijoille jaettiin kysymyslaput. Siihen sai kirjoittaa mieleen nousseen kysymyksen ja  oman nimensä. Lappu toimitettiin puheenjohtajalle, joka niputti niitä ja antoi sopivassa kohdassa kysymysvuoron (tai yhdisti itse kysymyksiä).

36: Tilanne-esitys

TILANNE -esitys  on yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka, jolla voidaan mm. rikastuttaa luentoa.

Pieni ryhmä valmistelee etukäteen lavastetun tilanteen ja esittää sen. Esityksen  pohjalta käydään sitten yleiskeskustelu. Keskustelun jälkeen voidaan ratkaista tilanne näytelleen eri tavalla.

39: Värikortit

Kyseessä on osallistujia aktivoiva työtapa, jossa otetaan kantaa yksittäisiin väitteisiin tai esim. alustukseen nostamalla esiin värikortti: punainen, keltainen, vihreä. Tämän jälkeen alustaja pyytää joitakin eri värejä nostaneita perustelemaaan värin valinnan.

40: Opponentit ja värikynät

TÄMÄN työtavan opin Salosen Mikolta.

Moneen koulutukseen kuuluu jonkilainen päättötyö. Kuulijoiden osallistamiseksi Salonen pani kiertämään kolme kynää: vihreän, keltaisen ja  punaisen.  Kynät siirtyvät jokaiselle vuorollaan:

• Vihreä kynä: anna kiitosta työstä
• Punainen kynä: esitä  jokin rakentava kriittinen kysymys
• Keltainen kynä: tee teemaan liittyvä itseäsi askarruttava kysymys.

47: Im promptu

JAETAAN  jokaiselle osallistujalle  oma kysymys, jonka pohjalta hänen pitää pitää noin 1-2 minuutin lyhyt valmistelematon puhe. Usein auttaa ohje: pohdi esim 3- 5 asiaa, jotka hänestä  ovat tärkeimpiä nostaa esiin.

Sovellus opetussuunnitelmatyöhön

Koska opsiin liittyy iso joukko kysymyksiä, osa voitaisiin käsitellä im promptu-tyylisesti. Esim.
- Miksi opettajien pitäisi ohjata koululounas?
- Mitä seuraisi, jos rinnakkaisluokkien opettajat pitäisivätkin vuorotellen tukiopetusta?

80: Reagoiva kuuljakunta

Reagoiva kuulijaryhmä on yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka. Muutama  kuulija saa etukäteen tehtävän esittää kysymyksiä alustuksen/ luennon pitäjälle hänen puheenvuoronsa jälkeen.

82: Symposium

Symposium on  yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka.

Siinä esim. kolme asiantuntijaa pitää peräkkäin etukäteen pyydetyt esitykset (3-20 min) eri näkökulmista. Yleisö saa sen jälkeen esittää kysymyksiä.

83: Tuplatiimi

Tuplatiimi alkaa tilanteen kuvauksella. Tyypillisesti tilaisuuden vetäjä kuvailee ratkaistavaa ongelmaa, sen taustoja, ja mahdollisesti saatavilla olevia tilanneanalyysejä.

1. Tilanteeseen liittyviä ongelmia mietitään ensin yksin.
2. Seuraavaksi valitaan pareittain tärkeimmät aiheet, jotka kirjoitetaan paperille (A4), esitellään muille lyhyesti ja kiinnitetään seinälle kaikkien nähtäväksi.
3. Esitetyt aiheet ryhmitellään, ja valitaan niistä tärkeimmät, useimmiten äänestämällä. Äänestys voi tapahtua siten, että jokainen osanottaja käy merkitsemässä tärkeimpinä pitämiinsä asioihin merkin.

Eniten ääniä saaneet asiat otetaan tyypillisesti jatkokäsittelyyn, esimerkiksi uuden tuplatiimiosuuden avulla.

85: Pariporina

Pariporina eli mehiläispesä on hyvin vakiintunut menetelmä, jolla rytmitetään luentoa.  Ideana on, että tietyn osuuden jälkeen luennoitsija antaa kysymyksen, josta keskustellaan vierustoverien kanssa (esim. 4-5 henkeä).

Voi olla kaikille sama tai eri tehtävä. Lyhyt selvä ohje:  esim. "Miettikää yksi kysymys." "  Tehkää pari ehdotusta."  Aikaa 5-15 minuuttia (josta pari minuuttia tutustumiseen).

Opettaja varoittaa ajan loppumisesta esim. 2 minuuttia ennen.

Itse kysymys voi olla reflektoiva: ts. onko edellä esitetyllä relevanssia kuulijoiden arjessa.
Se voi olla myös silta seuraavaan luennon osaan. Usein kysymys kerrotaan jo tovi ennenkuin varsinainen porina alkaa.

Porinan ongelmana on, että  keskustelu saattaa hyvin karata ihan muihin asioihin. Sitä voi jonkin verran minimoida toteamalla, että jokainen tietysti päättää, haluaako käyttää aikansa koulutuspäivän teemaan vai muuhun  tärkeään, ihan niinkuin oppilaatkin.

Toinen ongelma on, että kaikki eivät oikein halua jutella vieraan ihmisen kanssa. Sitä voi jonkin verran minimoida toteamalla, että jokainen tietysti päättää haluaako käyttää aikansa koulutuspäivän teemaan vai hiljaa mököttämiseen.

Usein porinat puretaan pyytämällä joitain vapaaehtoisia kertomaan porinasta. Ks. koonta aakkosittain.

87: Omat tavoitteet

Konstruktivismin läpilyönnin jälkeen varsin usea koulutustilaisuus alkaa kurssilaisten omien tavoitteiden koonnalla flapille. Koulutuksen päätteeksi niihin palataan. Saimmeko vastaukset kysymyksiin, jotka meitä kiinnostivat?

94: Torikokous eli avoin tila

TÄMÄ työtapa on monella tavalla mielenkiintoinen.  Se muistuttaa sitä, mitä  syntyy jokaisessa koulutustilaisuudessa tauolla: Ihmiset kokoontuvat pieniin piiriin puhumaan eri asioista.

Menetelmämä tämä avoin tila alkaa  niin, että
1. alussa  on lyhyt presentaatio teemasta
2. sen jälkeen ihmiset itseorganioituvat kiinnostavien teemojen ympärille ja puhuvat siitä. Ryhmää saa myös vaihtaa.
3. lopuksi keskustelu kootaan tai sitten ei.

Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/11/open-space-menetelmasta.html

PARIN viikon päästä vedän toimintakulttuuri- teemasta iltapäivän noin sadalle ihmiselle. Hmmm. Kannattaisikohan kokeilla  Open  Space- menetelmää? Olen kerran itse ollut sellaisessa mukana, ja siinä oli puolensa.

Open Spacen ideoijana pidetään  luenma Owen Harrisonia. Menetelmään liittyy sopivasti mystiikkaakin: esikuvana on legenda Sioux -intiaanien leirinuotiotyöskentelystä.

Puhdasoppimisessa muodossa kyse on täysin vapaamuotoisesta keskustelusta. Samasta asiasta kiinnostuneet kokoontuvat yhteen keskustelemaan siitä.

Menetelmä on mainio esimerkki pyrkimyksestä raivata  kokouksiin ja koulutustilaisuuksiin tilaa merkityksellisyyden kokemuksille. Se tarjoaa  osallistujille mahdollisuuden keskittyä juuri heille ajankohtaisiin ja tärkeisiin asioihin. Aika ei mene turhaan höpöttelyyn. Näin  hyödynnetään ihmisten innostusta ja  annetaan heille  mahdollisuus ottaa vastuuta ja vaikuttaa.

Open Space- vaiheet

1. Tervetuloa

Open Space aloitetaan isossa piirissä. Isäntä/fasilitaattori  toivottaa osallistujat tervetulleiksi ja kertoo  päivän yleisteeman. Puhdasoppisessa muodossa  varsinaisia keskusteluteemoja  ei ole päätetty etukäteen. Osallistujat nostavat itse esiin haluamansa aiheet.

Itse varmaan toimisin vähemmän puhdasoppisesti ja liittäisin alkuun teemaan johdattavaa instruktiota. Myös aikataulutuksen kertoisin.

2. Osallistujien omien aiheiden esittely (voi vielä jopa 60 minuuttia)

Kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeäksi kokemansa aiheet. Vuorollaan joku, jolla on mielessään tärkeä teema, esittelee sen, ja asiasta kiinnostuneet kokoontuvat keskusteluvaiheessa hänen johdollaan (Teemoihin voidaan myös ilmoittautua).  Kaikki teemat kirjataan esim. flapille. Teemoja voidaan myös yhdistellä.

Asialista  on valmis,  kun osallistujat eivät enää nosta esiin  uusia aiheita.

Teeeman esittämällä  lupautuu keskusteluryhmän vetäjäksi. Tilassa tulisi olla paljon flappeja, joihin voi myös käydä kirjoittamassa omia ajatuksiaan.

Luulen, että itse miettisin pääteemat valmiiksi ja määräisin myös keskustelujen  johtajat.

3. Keskustelut pienryhmissä (jopa kaksi tuntia)

Jokainen  osallistuu  siis vain  häntä eniten kiinnostaviin keskusteluihin. Open Space periaatteiden mukaisesti kaikki muut paitsi vetäjät saavat  vapaasti vaihtaa  ryhmiä. Koska  teemoja on useita,  kaikkeen ei voi osallistua ainakaan kunnolla.

Metodiin kuuluu ns.  "kahden jalan laki". Kaikille annetaan mahdollisuus osallistua juuri niihin keskusteluihin, joihin heillä on intohimoa, juuri niihin keskusteluihin joista he itse saavat jotain tai joissa he itse voivat tuotta lisäarvoa. " Jos löydät itsesi ryhmästä,  joka ei keskustele sinua kiinnostavista asiosita, tai koet, ettei sinulla ole mitään annettavaa keskusteluun, käytä kahta jalkaasi: mene sellaisen fläpin luo, jossa voit oppia tai jakaa jotain."Jollei mikään kiinnosta, älä mene pilaamaan muiden innostusta.

Ne keskustelevat, jotka tulevat. Keskustelu alkaa, kun se alkaa.  Ketään ei odotella. Muita ei haikailla. Kun keskustelu loppuu, se loppuu.

Osallistumisen tavat

Kuka tahansa saa mennä mihin tahansa ryhmään.

Open Spacessa on minun mielestäni viisi  roolia (virallisissa ohjeissa neljä).
1. Isäntä/fasilitaatori- avaa ja päättää tilaisuuden. Muutoin pysyy taustalla.
2. Keskustelujen vetäjä -  tekee myös muistiinpanot (tai dokumentoi muutoin)
3. Osallistuja – osallistuu yhteen hänelle mieluisaan aiheeseen
4. Mehiläinen - vaihtaa keskusteluja ja ristipölyttää niitä  tuomalla uusia näkökulmia
5. Perhonen –  leijailee keskustelusta toiseen eikä aktiivisesti osallistu niihin, vaan haluaa vai seurata dialogien kulkua. Sekin on siis sallittua.


4.  Loppupiiri

Open Spacen päätteeksi kokoonnutaan  yhteen piiriin. Tärkeimpiä oivalluksia, ajatuksia ja käytännön asioita voidaan jakaa, jos halutaan. Keskustelujen vetäjät summaavat annin.

Fasilitaattori kiittää osallistujia: Itselle tärkeimmät yleisteemaan liittyvät aiheet tuli käsiteltyä ja kustakin asiasta kiinnostuneet ihmiset saatiin yhteen. Ongelmiin löydettiin ratkaisuja ja jatkotoimenpiteistä saatettiin sopia.

Jos niin sovitaan, niin keskusteluiden muistiinpanot voidaan  toimittaa kaikille osallistujille.

Ks. lisää esim.
http://www.facilitationarena.com/open-space
https://www.innokyla.fi/web/malli111641
http://www.edu.fi/download/146026_04OpenSpacemenetelma_PirkkoAro.pdf
http://www.karreinen.org/2013/09/voiko-itseorganisoitumista-johtaa-open.html
https://wiki.helsinki.fi/display/Konfabulaari/Open+space

95: Kalamalja

Itse tutustuin Kalamaljaan 7.-8.10.2013  Finlandia-talolla pidetyissä Oppimisen festareissa. Kalamaljassa pohdittiin pedagogista johtajuutta.

Kalamalja on suurryhmälle tarkoitettu osallistuvan keskustelun menetelmä. Tavoitteena on rohkaista mahdollisimmaan montaa yleisöstä mukaan asiantuntijoiden keskusteluun sekä tehdä keskustelusta elävä ja moniääninen.

Puheenjohtaja  esittelee  aluksi keskusteltavan aiheen, jakaa puheenvuoroja keskustelun aikana ja päättää keskustelun.

Työtapaan kuuluu myös yleisön fasilitaattori. Fasilitaattori esittelee Kalamalja-menetelmän ja tyhjä tuolin yleisölle ennen maljan aloitusta. Fasilitaattori voi myös nostaa yhteiseen keskusteluun  yleisön mobiilisti esittämiä kysymyksiä ja teemoja.

Kalamaljan keskustelijat ovat  mahdollisuuksien mukaan ansioituneita ja kiinnostavia maljan teeman asiantuntijoita, joiden näkemyksiä ja ajatuksia halutaan jakaa laajemminkin ja joiden toivotaan innostavan yleisöä ajatusten vaihtoon.

Kutsutut keskustelijat istuvat Kalamalja-muodostelmassa  kahdessa tuolipiirissä, sisäpiirissä eli Kalamaljassa ja keskimmäisessä piirissä.
 Lisäksi keskimmäisessä ja uloimmassa tuolipiirissä istuu Kalamaljaa seuraavaa yleisöä.  Yleisöä on myös tuolimuodostelman ympärillä

Kalamalja-keskustelu käydään sisäpiirissä.  Piirissä on seitsemän (7) tuolia, joista yksi on aina tyhjä.

Keskimmäisen tuolipiirin keskustelijat voivat siirtyä milloin tahansa mukaan sisäpiiriin Kalamalja-keskusteluun, jolloin yhden sisäpiiristä on siirryttävä pois. Sisäpiirissä on näin jatkuvasti yksi tyhjä tuoli.

Tarkoitus on, että keskustelijat siirtyvät Kalamaljaan ja sieltä pois vapaamuotoisesti ja spontaanisti.  Huom. Kalamaljasta saa kuitenkin poistua vain silloin, kun joku tulee istumaan tyhjälle tuolille, ja poislähtijä näin vapauttaa seuraavan tyhjän tuolin.
 Myös yleisöstä saa tulla kuka tahansa halukas tyhjälle tuolille milloin tahansa.  Jokainen keskustelija esittelee lyhyesti itsensä puheenvuoronsa aluksi.

Kun kaikki kutsutut keskustelijat ovat käyneet Kalamaljassa, on syytä antaa tyhjän tuolin vuoroja yleisölle.  Jos kuitenkin tuoliin ei ole tulijoita, voivat kutsutut keskustelijat palata ilman muuta takaisin Kalamaljaan.

Keskustelijoiden on hyvä valmistautua esittämään oma puheenvuoronsa tiivistetysti ja varautua keskustelijoiden jatkuvaan vaihtuvuuteen.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun tulemalla istumaan sisäpiirin tyhjään tuoliin.