90: Opponoivat ryhmät

JAETAAN  porukka ryhmiin (parillinen määrä ryhmiä)

Kukin ryhmä ratkaisee annetun tehtävän
Kukin ryhmä esittelee ratkaisunsa toiselle ryhmälle

Ryhmät vetäytyvät pohtimaan toisen ryhmän esitystä ja esittävät siitä
- hyvät puolet
- lisäkysymykset epäselviksi jääneistä asioista
- kriitiikki niin, että se vie esitystä eteenpäin.

91: Parviäly

PARVIÄLYLLÄ (kollektiiviälyllä) tarkoitetaan metodia,  tapaa ratkoa aitoja ongelmia keräämällä suurelta joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia esim. facebookissa.
Jokainen kertoo oman käsityksensä asiasta. Sitä parempi, mitä enemmän näkemyksissä on hajontaa.

Ihmisten ajatukset  ovat ikäänkuin dataa. Kun se on koottu, joku koordinoiva taho (esim. kouluttaja) käsittelee ja kokoaa ne yhteen- ja data muuttuu jäsentyneeksi tiedoksi, joka taas jaetaan kaikille osallistujille.

92: Vanhat ja uudet

TÄMÄ työtapa sopii nimenomaan talon sisäiseen koulutustuokioon tilanteessa, jossa henkilökuntaa vaihtuu.
1. jakaudutaan kahtia:  vanhat ja uudet. Kukin sijoittuu  vanhalle tai uudelle "puolelle" siten kuin kokee. Myös tila jaetaan kahtia.
2. jakaudutaan vielä pienempiin ryhmiin: 4-6 hengen ryhmiin. Kukin ryhmä pohtii:  Mitä odotat ja toivot uusilta/vanhoilta?
3. Kustakin ryhmästä  suurlähettiläs toiselle puolta rajaa. Haastatellaan häntä.

93: Kenen tarpeet jylläävät?

PASI Valtee on esittänyt työkalun, jonka avulla voidaan minusta pohtia mm. omassa talossa syrjintää.

Kyseessä on nelikenttä siitä, otetaanko talossa  huomioon omat ja muiden tarpeet. Nelikentän  hieno nimi on "Konfliktien hallintatapojen typpit" (Rahim 1985, mukaillen).

Kaikkia pyydetään pohtimaan tilanteita, joissa on itse ollut tahtojen taistelussa.  Mihin kohtaan nelikenttää oma tapa toimia sijoittuu?  Ulottuvuuksia on kaksi: omien tarpeiden huomioonottaminen ja toisen tarpeiden huomionottaminen.

"Parhaassa! ruudussa on kaksi vaihtoehtoa: Kompromissi  ja yhdentäminen. Kompromississa molemmat osapuolet tinkivät tavoitteestaan. Yhdentäminen on luova ratkaisu nähdä asiat uudella tavalla, jossa  kumpikaan ei tingi tavoitteistaan.

94: Torikokous eli avoin tila

TÄMÄ työtapa on monella tavalla mielenkiintoinen.  Se muistuttaa sitä, mitä  syntyy jokaisessa koulutustilaisuudessa tauolla: Ihmiset kokoontuvat pieniin piiriin puhumaan eri asioista.

Menetelmämä tämä avoin tila alkaa  niin, että
1. alussa  on lyhyt presentaatio teemasta
2. sen jälkeen ihmiset itseorganioituvat kiinnostavien teemojen ympärille ja puhuvat siitä. Ryhmää saa myös vaihtaa.
3. lopuksi keskustelu kootaan tai sitten ei.

Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/11/open-space-menetelmasta.html

PARIN viikon päästä vedän toimintakulttuuri- teemasta iltapäivän noin sadalle ihmiselle. Hmmm. Kannattaisikohan kokeilla  Open  Space- menetelmää? Olen kerran itse ollut sellaisessa mukana, ja siinä oli puolensa.

Open Spacen ideoijana pidetään  luenma Owen Harrisonia. Menetelmään liittyy sopivasti mystiikkaakin: esikuvana on legenda Sioux -intiaanien leirinuotiotyöskentelystä.

Puhdasoppimisessa muodossa kyse on täysin vapaamuotoisesta keskustelusta. Samasta asiasta kiinnostuneet kokoontuvat yhteen keskustelemaan siitä.

Menetelmä on mainio esimerkki pyrkimyksestä raivata  kokouksiin ja koulutustilaisuuksiin tilaa merkityksellisyyden kokemuksille. Se tarjoaa  osallistujille mahdollisuuden keskittyä juuri heille ajankohtaisiin ja tärkeisiin asioihin. Aika ei mene turhaan höpöttelyyn. Näin  hyödynnetään ihmisten innostusta ja  annetaan heille  mahdollisuus ottaa vastuuta ja vaikuttaa.

Open Space- vaiheet

1. Tervetuloa

Open Space aloitetaan isossa piirissä. Isäntä/fasilitaattori  toivottaa osallistujat tervetulleiksi ja kertoo  päivän yleisteeman. Puhdasoppisessa muodossa  varsinaisia keskusteluteemoja  ei ole päätetty etukäteen. Osallistujat nostavat itse esiin haluamansa aiheet.

Itse varmaan toimisin vähemmän puhdasoppisesti ja liittäisin alkuun teemaan johdattavaa instruktiota. Myös aikataulutuksen kertoisin.

2. Osallistujien omien aiheiden esittely (voi vielä jopa 60 minuuttia)

Kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeäksi kokemansa aiheet. Vuorollaan joku, jolla on mielessään tärkeä teema, esittelee sen, ja asiasta kiinnostuneet kokoontuvat keskusteluvaiheessa hänen johdollaan (Teemoihin voidaan myös ilmoittautua).  Kaikki teemat kirjataan esim. flapille. Teemoja voidaan myös yhdistellä.

Asialista  on valmis,  kun osallistujat eivät enää nosta esiin  uusia aiheita.

Teeeman esittämällä  lupautuu keskusteluryhmän vetäjäksi. Tilassa tulisi olla paljon flappeja, joihin voi myös käydä kirjoittamassa omia ajatuksiaan.

Luulen, että itse miettisin pääteemat valmiiksi ja määräisin myös keskustelujen  johtajat.

3. Keskustelut pienryhmissä (jopa kaksi tuntia)

Jokainen  osallistuu  siis vain  häntä eniten kiinnostaviin keskusteluihin. Open Space periaatteiden mukaisesti kaikki muut paitsi vetäjät saavat  vapaasti vaihtaa  ryhmiä. Koska  teemoja on useita,  kaikkeen ei voi osallistua ainakaan kunnolla.

Metodiin kuuluu ns.  "kahden jalan laki". Kaikille annetaan mahdollisuus osallistua juuri niihin keskusteluihin, joihin heillä on intohimoa, juuri niihin keskusteluihin joista he itse saavat jotain tai joissa he itse voivat tuotta lisäarvoa. " Jos löydät itsesi ryhmästä,  joka ei keskustele sinua kiinnostavista asiosita, tai koet, ettei sinulla ole mitään annettavaa keskusteluun, käytä kahta jalkaasi: mene sellaisen fläpin luo, jossa voit oppia tai jakaa jotain."Jollei mikään kiinnosta, älä mene pilaamaan muiden innostusta.

Ne keskustelevat, jotka tulevat. Keskustelu alkaa, kun se alkaa.  Ketään ei odotella. Muita ei haikailla. Kun keskustelu loppuu, se loppuu.

Osallistumisen tavat

Kuka tahansa saa mennä mihin tahansa ryhmään.

Open Spacessa on minun mielestäni viisi  roolia (virallisissa ohjeissa neljä).
1. Isäntä/fasilitaatori- avaa ja päättää tilaisuuden. Muutoin pysyy taustalla.
2. Keskustelujen vetäjä -  tekee myös muistiinpanot (tai dokumentoi muutoin)
3. Osallistuja – osallistuu yhteen hänelle mieluisaan aiheeseen
4. Mehiläinen - vaihtaa keskusteluja ja ristipölyttää niitä  tuomalla uusia näkökulmia
5. Perhonen –  leijailee keskustelusta toiseen eikä aktiivisesti osallistu niihin, vaan haluaa vai seurata dialogien kulkua. Sekin on siis sallittua.


4.  Loppupiiri

Open Spacen päätteeksi kokoonnutaan  yhteen piiriin. Tärkeimpiä oivalluksia, ajatuksia ja käytännön asioita voidaan jakaa, jos halutaan. Keskustelujen vetäjät summaavat annin.

Fasilitaattori kiittää osallistujia: Itselle tärkeimmät yleisteemaan liittyvät aiheet tuli käsiteltyä ja kustakin asiasta kiinnostuneet ihmiset saatiin yhteen. Ongelmiin löydettiin ratkaisuja ja jatkotoimenpiteistä saatettiin sopia.

Jos niin sovitaan, niin keskusteluiden muistiinpanot voidaan  toimittaa kaikille osallistujille.

Ks. lisää esim.
http://www.facilitationarena.com/open-space
https://www.innokyla.fi/web/malli111641
http://www.edu.fi/download/146026_04OpenSpacemenetelma_PirkkoAro.pdf
http://www.karreinen.org/2013/09/voiko-itseorganisoitumista-johtaa-open.html
https://wiki.helsinki.fi/display/Konfabulaari/Open+space

95: Kalamalja

Itse tutustuin Kalamaljaan 7.-8.10.2013  Finlandia-talolla pidetyissä Oppimisen festareissa. Kalamaljassa pohdittiin pedagogista johtajuutta.

Kalamalja on suurryhmälle tarkoitettu osallistuvan keskustelun menetelmä. Tavoitteena on rohkaista mahdollisimmaan montaa yleisöstä mukaan asiantuntijoiden keskusteluun sekä tehdä keskustelusta elävä ja moniääninen.

Puheenjohtaja  esittelee  aluksi keskusteltavan aiheen, jakaa puheenvuoroja keskustelun aikana ja päättää keskustelun.

Työtapaan kuuluu myös yleisön fasilitaattori. Fasilitaattori esittelee Kalamalja-menetelmän ja tyhjä tuolin yleisölle ennen maljan aloitusta. Fasilitaattori voi myös nostaa yhteiseen keskusteluun  yleisön mobiilisti esittämiä kysymyksiä ja teemoja.

Kalamaljan keskustelijat ovat  mahdollisuuksien mukaan ansioituneita ja kiinnostavia maljan teeman asiantuntijoita, joiden näkemyksiä ja ajatuksia halutaan jakaa laajemminkin ja joiden toivotaan innostavan yleisöä ajatusten vaihtoon.

Kutsutut keskustelijat istuvat Kalamalja-muodostelmassa  kahdessa tuolipiirissä, sisäpiirissä eli Kalamaljassa ja keskimmäisessä piirissä.
 Lisäksi keskimmäisessä ja uloimmassa tuolipiirissä istuu Kalamaljaa seuraavaa yleisöä.  Yleisöä on myös tuolimuodostelman ympärillä

Kalamalja-keskustelu käydään sisäpiirissä.  Piirissä on seitsemän (7) tuolia, joista yksi on aina tyhjä.

Keskimmäisen tuolipiirin keskustelijat voivat siirtyä milloin tahansa mukaan sisäpiiriin Kalamalja-keskusteluun, jolloin yhden sisäpiiristä on siirryttävä pois. Sisäpiirissä on näin jatkuvasti yksi tyhjä tuoli.

Tarkoitus on, että keskustelijat siirtyvät Kalamaljaan ja sieltä pois vapaamuotoisesti ja spontaanisti.  Huom. Kalamaljasta saa kuitenkin poistua vain silloin, kun joku tulee istumaan tyhjälle tuolille, ja poislähtijä näin vapauttaa seuraavan tyhjän tuolin.
 Myös yleisöstä saa tulla kuka tahansa halukas tyhjälle tuolille milloin tahansa.  Jokainen keskustelija esittelee lyhyesti itsensä puheenvuoronsa aluksi.

Kun kaikki kutsutut keskustelijat ovat käyneet Kalamaljassa, on syytä antaa tyhjän tuolin vuoroja yleisölle.  Jos kuitenkin tuoliin ei ole tulijoita, voivat kutsutut keskustelijat palata ilman muuta takaisin Kalamaljaan.

Keskustelijoiden on hyvä valmistautua esittämään oma puheenvuoronsa tiivistetysti ja varautua keskustelijoiden jatkuvaan vaihtuvuuteen.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun tulemalla istumaan sisäpiirin tyhjään tuoliin.

96: Hyvä luento: hieman retorikkaa

RETORIIKKA

Retoriikan tehtävänä on tarjota erilaisia kielellisiä vakuuttamisen keinoa, joita käyttämällä puhuja saa houkuteltua ja taivuteltua yleisön puolelleen.

Moni pitää retoriikkaa pettämisen ja imartelun taitona, mutta muun muassa antiikin ajan Aristoteles uskoi sen hyötyyn. Hänestä vaikuttamisen salaisuus piili kolmessa tekijässä: logoksessa, ethoksessa ja pathoksessa.

Logos tarkoitti puheen sisältöä. Oma näkemys tuli esittää loogisesti järkevänä. Väite yksin ei riittänyt, vaan se oli perusteltava ja perusteluille tuli olla todisteet.

Ethos liittyi puhujan luonteeseen: puhujan oli vakuutettava kuulijat siitä, että on hän hyvä ihminen ja kuulijoidensa puolella.

Pathos oli kuulijan mielentila. Eettisesti puhuvan piti esittää järkevä ajatuksensa niin, että se herätti kuulijoissa tunteita ja innostusta.

Retorisesti taitava puhuja vakuuttaa siis kuulijat siitä, että hänen esittämänsä asia on tärkeä. Hän saakuulijat tuntemaan, että heitä on kohdeltu kunnioittavasti, ja tarttumaan toimeen.

Puhetaidon opettajat ovat antaneet monenlaisia vinkkejä.

• Puhe pitää suunnitella ja jäsentää hyvin. Kaikkea ei kannata ottaa mukaan puheeseen – vain se, mikä on loogista. 
• Puheen tulee olla selkeä ja looginen, mutta myös jännittävä ja hauska. Kielikuvia, esi- merkkejä ja tarinoita on suositeltu. 
• Puhe pitää esittää, ei lukea. 
• Esitykseen kuuluu koko oman habituksen miettiminen rekvisiittoineen (esim. pukeutuminen)
• Esitys pitää mukauttaa yleisön odotuksiin ja tarpeisiin. Oma näkemys tulee esittää niin, että se tukee kuulijoiden arvoja ja pyrkimyksiä ja vakuuttaa, että juuri nyt on oikea aika toimia. 
• On vedottava kuulijoiden jaloimpiin vaikuttimiin. 
• Tärkeät asiat tulee toistaa. 
• Yleisöä pitää osata lukea, jotta osaa tarpeen mukaan muuttaa strategiaa.

Retoriikkaa sovelletaan paitsi julkisessa puheessa myös kahdenkeskisissä keskusteluissa, joissa yritetään suostutella toista tekemään jotain.

(Puro, 2005; Torkki, 2006; Seneca, 2011; Quintilianus, 2014.)