82: Symposium

Symposium on  yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka.

Siinä esim. kolme asiantuntijaa pitää peräkkäin etukäteen pyydetyt esitykset (3-20 min) eri näkökulmista. Yleisö saa sen jälkeen esittää kysymyksiä.

83: Tuplatiimi

Tuplatiimi alkaa tilanteen kuvauksella. Tyypillisesti tilaisuuden vetäjä kuvailee ratkaistavaa ongelmaa, sen taustoja, ja mahdollisesti saatavilla olevia tilanneanalyysejä.

1. Tilanteeseen liittyviä ongelmia mietitään ensin yksin.
2. Seuraavaksi valitaan pareittain tärkeimmät aiheet, jotka kirjoitetaan paperille (A4), esitellään muille lyhyesti ja kiinnitetään seinälle kaikkien nähtäväksi.
3. Esitetyt aiheet ryhmitellään, ja valitaan niistä tärkeimmät, useimmiten äänestämällä. Äänestys voi tapahtua siten, että jokainen osanottaja käy merkitsemässä tärkeimpinä pitämiinsä asioihin merkin.

Eniten ääniä saaneet asiat otetaan tyypillisesti jatkokäsittelyyn, esimerkiksi uuden tuplatiimiosuuden avulla.

84: Jäähdyttelytehtävä

Kaikissa Michael Fullanin koulutusohjelmissa törmää ns. takkatulitehtävään. Tarkka suomennos kai olisi lämmittelytehtävä. Jokaisen tulee etsiä itselleen pari - mielellään joku joka ei ole liian tuttu. Ja vastata kysymykseen:
- Miksi olet täällä kaksi päivää? Mitä haluat oppia?
Aikaa käytetään yleensä 5+ 5 min.

Kun koulutuspäivä päättyy, sama pari etsitään uudellen ja kumpikin kertoo,
- Opitko sen, mitä halusit oppia? Opitko kenties jotain muuta?
Aikaa käytetään 5 + 5 min.

85: Pariporina

Pariporina eli mehiläispesä on hyvin vakiintunut menetelmä, jolla rytmitetään luentoa.  Ideana on, että tietyn osuuden jälkeen luennoitsija antaa kysymyksen, josta keskustellaan vierustoverien kanssa (esim. 4-5 henkeä).

Voi olla kaikille sama tai eri tehtävä. Lyhyt selvä ohje:  esim. "Miettikää yksi kysymys." "  Tehkää pari ehdotusta."  Aikaa 5-15 minuuttia (josta pari minuuttia tutustumiseen).

Opettaja varoittaa ajan loppumisesta esim. 2 minuuttia ennen.

Itse kysymys voi olla reflektoiva: ts. onko edellä esitetyllä relevanssia kuulijoiden arjessa.
Se voi olla myös silta seuraavaan luennon osaan. Usein kysymys kerrotaan jo tovi ennenkuin varsinainen porina alkaa.

Porinan ongelmana on, että  keskustelu saattaa hyvin karata ihan muihin asioihin. Sitä voi jonkin verran minimoida toteamalla, että jokainen tietysti päättää, haluaako käyttää aikansa koulutuspäivän teemaan vai muuhun  tärkeään, ihan niinkuin oppilaatkin.

Toinen ongelma on, että kaikki eivät oikein halua jutella vieraan ihmisen kanssa. Sitä voi jonkin verran minimoida toteamalla, että jokainen tietysti päättää haluaako käyttää aikansa koulutuspäivän teemaan vai hiljaa mököttämiseen.

Usein porinat puretaan pyytämällä joitain vapaaehtoisia kertomaan porinasta. Ks. koonta aakkosittain.

86: Luento

Husén, T. ym. (1966). Miten me aikusina opimme.
Helsinki: Tammi.

TÄMÄN  klassisen työtavan esittelyn poimin Torsten Husénin johdolla tehdystä "Miten me aikuisina opimme"- teoksesta. Siinä esitetään, että aikuisopetuksessa käytetään pääasiassa neljää toimintamuotoa: luentoa, opetus-opastusta, ryhmätyötä ja itsenäistä työskentelyä.

Luento tarkoittaa selostavaa esitystä. Siinä esitellään jokin uusi asia. Luennon on oltava selvääja yksinkertaista. Korokeluennointia on kritikoitu siitä, että siinä muut kuin luennoitsija eivät saa ilmaista mielipidettään

Luento-toimintatavasta on monenlaisia muunnelmia_
1. Haastatteluluento,  jossa joku osallistujista esittää etukäteen valmisteltuja kysymyksiä asiantuntijalle.
2. Keskusteluluento, jossa luennoitsija antaa myös osallistujien käyttää puheenvuoroja
3. Vuoropuheluluento. Korokkeella on yhtä aikaa kaksi esiintyjää,  joilla on erilaiset käsitykset luennon teemasta.
4. Korokekeskustelu eli paneeli. Lavalla on  puheenjohtaja ja 4-6 keskustelijaa. Puheenjohtaja pitää ensin lyhyen johdannon ja esittelee keskustelijat, sitten  seuraa 30-40 minuutin korokkeella olevien  välinen keskustelu. Tämän jälkeen yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua. Ja lopuksi puheenjohtaja esittää lyhyen yhteenvedon.
5. Mehiläispesäluento: yhdistetään perinteinen luento (lyhyt esitelmä)  pienissä ryhmissä tapahtuvaan keskusteluun joistain kysymyksistä tai ongelmista. Porinan jälkeen ryhmät raportoivat toisille tuloksistaan. Lopuksi luennotsija suorittaa niistä lyhyen yhteenvedon. 

87: Omat tavoitteet

Konstruktivismin läpilyönnin jälkeen varsin usea koulutustilaisuus alkaa kurssilaisten omien tavoitteiden koonnalla flapille. Koulutuksen päätteeksi niihin palataan. Saimmeko vastaukset kysymyksiin, jotka meitä kiinnostivat?

88: Dialoginen keskustelu

VAIKEISTA asioiosta on vaikea käydä tavallista keskustelua. Tunteet kuumenevat. Dialoginen keskustelu on tällöin mainio työtapa.

Tavanomainen keskustelu

Dialogisen keskustelun vastakohtana on tavanomainen keskustelu. Siinä keskitytään vaarallisesti jonkin näkökannan puolesta puhumiseen. Siinä yritetään murskata tai vähätellä toisten esittämiä mielipiteitä ja ideoita - ja jopa niiden esittäjän persoonaa.

Flickin toimintaohjeita  tavanomaiselle keskustelulle 

- vapaasti tulkinnut Heikkilä & Heikkilä 2001, 61

1. Vähättele ja suhtaudu kevyesti kaikkeen, mitä muut sanovat

2. Kyseenalaista kaikkea sellaista, mitä muut pitävät tosiasioina

3. Kerro muille, että heillä ei ole käytössään tarpeeksi tosiasioita

4. Kerro muille, että heidän esittämänsä tosiasiat ovat puutteellisia

5. Epäile, onko muiden esittämät asiat varmoja ja testattuja

6. Osoita muille heidän tietämättömyytensä

7. Älä ota huomioon kaikkea sitä, mitä muut sanovat

8. Tee johdattelevia kysymyksiä

9. Vaihda puheenaihetta

10. Etsi keinoja, joilla voit neutraloida mielipiteet, esim. ” sitähän tapahtuu kenelle tahansa”

Dialoginen keskustelu

Dialogisessa keskustelussa ei yritetä voittaa ketään. Ryhmässä yritetään yhdessä ymmärtää erilaisia näkemyksiä samasta asiasta. Dialogissa kenenkään  ei tarvitse olla oikeassa. Omia näkemyksiä ei tarvitse puolustella, mutta perustelut  auttavat paremmin ynmärtämääbn  toisiamme.

Jotta dialogi onnistuu, osallistujien on suostuttava yhteisiin pelisääntöihin.
- on oltava valmis huomaamaan, että omissakin ajatuksissa on "mössöä".
- on siedettävä sitä, että kaikki eivät ajattele niinkuin minä itse

Dialogin  tärkeät ydinosaamisalueet ovat:
(Heikkilä & Heikkilä 2001)

1. Kuunteleminen
Kuunteleminen edellyttää  kuuloaistia.Kuunteleminen edellyttää keskinäistä luottamista ja kunnioittamista.  Kuuntele toista toisena

2. Avoimuuden sietäminen
On opeteltava pitäytymään toisten arvostelusta.

3. Omalla äänellä oman ajattelun ilmaiseminen
Pane oma persoonasi likoon. Uskalla puhua omana itsenäsi, tuo esille oma äänesi.
Jokaisella on lupa valita oma osallistumisaktiivisuutensa s 190

Eräitä Flickin ( 1998) ohjeita, kuinka voi psyykata itseään dialogiin

1. Rauhoitu, rentoudu. Sinulla ei ole mitään menetettävää dialogissa. Toisen ymmärtäminen ei tarkoita, että sinun täytyy ruveta ajattelemaan samalla tavalla. Ota  kuulemasi vastaan  sanojan totuutena.
2. Lykkää kritiikkiäisi, jotta voit olla avoin kaikelle kuulemallesi
3. Kuuntele osallistuvasti ja ihmettelevästi
- reflektoi- älä reagoi
- älä etsi virheitä älälä suunnittele  vastatodisteita.
4. Kysy, pyydä lisäselvitystä mm. siitä, miten kertoja on päätynyt esittämäänsä näkemykseen
5. Kuuntele enemmän kuin puhut
6. Tarkista, että olet ymmärtänyt oikein
7. Kysy avoimia kysymyksiä- ei johdattelevia.
8. Tuo omalla vuorollasi esiin omat  ideasi.