VÄITTELYSSÄ on vastakkain vuorotellen kaksi väittelijää tai pienryhmää ja yleisö. Väittelyn keskiössä on jokin teema. Toinen puolistaa sitä (pro), toinen vastustaa (con). Väite on se , mitä jonkun halutaan uskovan. Argumenti tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Meillä on argumentti vain, jos on sekä väite että perustelu väitteen puolesta. Hyvässä väitteessä on perustelulle todiste. Perustelun tulisi olla tutumpi kuin itse väite.
Väittelyssä puhutaan kolmansille osapuolille, ja tarkoitus on saada yleisö puolelleen. Hienoa on, jos sen tekee argumenteilla:
- osoita, että vastapuolen perustelut pohjautuvat väärään analyysiin
- vastapuolen perusteluissa on virhe /väärinkäsitys
- ilmoita todistusaineiston epäilyttävät lähteet
- tuo esiin vastapuolen todistusaineiston puutteellisuus
- ovatko argumentit ristiriidassa?
- osoita, että vastapuolen mielipide johtaa uusiin ongelmiin
- tartu niihin kohtiin, joista vastapuoli vaikenee, osoita ne
Aina keinot eivät ole ihan "puhtaita". Vastustajan voi voittaa esim.
- käyttämällä oikeiden argumenttien sijasta esim. metaforia
- viemällä vastapuolelta uskottavuus (persoona, historia)
- käytä peitteleviä ilmaisuja ” En sano, että Aho on hullu”
- eleillä, ilmeillä, pään pudistuksilla
- taitavalla retoriikalla: ethos ja pathos logoksen lisäksi
- sumenna vaikeilla termeillä
- iske heikkoon kohtaan
Omia argumentteja voi vahvistaa, heikentä- ja värittää:
1. takaus: viittaa terveeseen järkeen, auktoriteettiin tms. korvaa usein perustelun s 256
2. suojaus : omaa argumenttia voi suojata vastaanottajan kritiikiltä heikentämällä asiaväitteen sisältöä esim muuttamalla ”kaikki” useimmassa tapauksessa on - ei ole täysin mahdotonta jne.
3. vahvistus: korostaa omaa argumenttia: moni muutetaan erittäin moneksi
on- varmasti on jne .
4. väritys: luo positiivisen tai negatiivisen tunnelatauksen antamatta perustelua (esim. ryssä, liikaviisas..)
5. toisto: toistolla oleellinen merkitys - vastapuoli kyllästyy
Väittelijöille on annettu mm. seuraavia taktisia ohjeita
- puhu vaikeista asioista sumeasti, epämääräisesti, väljästi ja yleisluonteisesti (et sitoudu mihinkään konkreettiin)
- älä vastaa ” vääriin” kysymyksiin - reagoi siihen, mutta vastaa itse muotoiltuun kysymykseen
- käytä sievisteleviä ilmauksia ( ei juoppo vaan sosiaalisestu työrajoitteinen)
- puhu päämääristä ( älä keinoista)
- vältä joutumasta syytetyksi . Jos joudut syytetyksi, delegoi syyllisyys ( se on hinta joka on maksettava demokratiasta)
Taitava väittelijä estää vastapuolta tuomasta esiin parhaita puoliaan. Hän pitää keskustelua vastustajan kannalta kiusallisissa asioissa.
Koulutustilaisuuksissa voidaan ratkaista arpomalla, kumpaa kantaa väittelijän pitää puolustaa. Joukkueväittelyssä edetään niin, että kukin saa käyttää esim. 4 minuutin puheenvuoron. Ensimmäisenä Pro-joukkueen edustaja. Puheenvuorot on valmisteltu etukäteen, mitta niissä tulee reagoida myös edellisiin puheenvuoroihin. Lopuksi yleisö saa esittää kysymyksiä.
Yleisö saa lopuksi ratkaista, kumpi väittelijöistä on voitolla sijoittumalla paremmin väittelevän puolelle luokkaa. Puolta saa vaihtaa tilanteen muuttuessa.
Etukäteen sovitaan, kuinka monta puheenvuoroa väittelijä saa käyttää. Kouluttaja jakaa puheenvuorot.
Väittelyssä puhutaan kolmansille osapuolille, ja tarkoitus on saada yleisö puolelleen. Hienoa on, jos sen tekee argumenteilla:
- osoita, että vastapuolen perustelut pohjautuvat väärään analyysiin
- vastapuolen perusteluissa on virhe /väärinkäsitys
- ilmoita todistusaineiston epäilyttävät lähteet
- tuo esiin vastapuolen todistusaineiston puutteellisuus
- ovatko argumentit ristiriidassa?
- osoita, että vastapuolen mielipide johtaa uusiin ongelmiin
- tartu niihin kohtiin, joista vastapuoli vaikenee, osoita ne
Aina keinot eivät ole ihan "puhtaita". Vastustajan voi voittaa esim.
- käyttämällä oikeiden argumenttien sijasta esim. metaforia
- viemällä vastapuolelta uskottavuus (persoona, historia)
- käytä peitteleviä ilmaisuja ” En sano, että Aho on hullu”
- eleillä, ilmeillä, pään pudistuksilla
- taitavalla retoriikalla: ethos ja pathos logoksen lisäksi
- sumenna vaikeilla termeillä
- iske heikkoon kohtaan
Omia argumentteja voi vahvistaa, heikentä- ja värittää:
1. takaus: viittaa terveeseen järkeen, auktoriteettiin tms. korvaa usein perustelun s 256
2. suojaus : omaa argumenttia voi suojata vastaanottajan kritiikiltä heikentämällä asiaväitteen sisältöä esim muuttamalla ”kaikki” useimmassa tapauksessa on - ei ole täysin mahdotonta jne.
3. vahvistus: korostaa omaa argumenttia: moni muutetaan erittäin moneksi
on- varmasti on jne .
4. väritys: luo positiivisen tai negatiivisen tunnelatauksen antamatta perustelua (esim. ryssä, liikaviisas..)
5. toisto: toistolla oleellinen merkitys - vastapuoli kyllästyy
Väittelijöille on annettu mm. seuraavia taktisia ohjeita
- puhu vaikeista asioista sumeasti, epämääräisesti, väljästi ja yleisluonteisesti (et sitoudu mihinkään konkreettiin)
- älä vastaa ” vääriin” kysymyksiin - reagoi siihen, mutta vastaa itse muotoiltuun kysymykseen
- käytä sievisteleviä ilmauksia ( ei juoppo vaan sosiaalisestu työrajoitteinen)
- puhu päämääristä ( älä keinoista)
- vältä joutumasta syytetyksi . Jos joudut syytetyksi, delegoi syyllisyys ( se on hinta joka on maksettava demokratiasta)
Taitava väittelijä estää vastapuolta tuomasta esiin parhaita puoliaan. Hän pitää keskustelua vastustajan kannalta kiusallisissa asioissa.
Koulutustilaisuuksissa voidaan ratkaista arpomalla, kumpaa kantaa väittelijän pitää puolustaa. Joukkueväittelyssä edetään niin, että kukin saa käyttää esim. 4 minuutin puheenvuoron. Ensimmäisenä Pro-joukkueen edustaja. Puheenvuorot on valmisteltu etukäteen, mitta niissä tulee reagoida myös edellisiin puheenvuoroihin. Lopuksi yleisö saa esittää kysymyksiä.
Yleisö saa lopuksi ratkaista, kumpi väittelijöistä on voitolla sijoittumalla paremmin väittelevän puolelle luokkaa. Puolta saa vaihtaa tilanteen muuttuessa.
Etukäteen sovitaan, kuinka monta puheenvuoroa väittelijä saa käyttää. Kouluttaja jakaa puheenvuorot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti