RETORIIKKA
Retoriikan tehtävänä on tarjota erilaisia kielellisiä vakuuttamisen keinoa, joita käyttämällä puhuja saa houkuteltua ja taivuteltua yleisön puolelleen.
Moni pitää retoriikkaa pettämisen ja imartelun taitona, mutta muun muassa antiikin ajan Aristoteles uskoi sen hyötyyn. Hänestä vaikuttamisen salaisuus piili kolmessa tekijässä: logoksessa, ethoksessa ja pathoksessa.
Logos tarkoitti puheen sisältöä. Oma näkemys tuli esittää loogisesti järkevänä. Väite yksin ei riittänyt, vaan se oli perusteltava ja perusteluille tuli olla todisteet.
Ethos liittyi puhujan luonteeseen: puhujan oli vakuutettava kuulijat siitä, että on hän hyvä ihminen ja kuulijoidensa puolella.
Pathos oli kuulijan mielentila. Eettisesti puhuvan piti esittää järkevä ajatuksensa niin, että se herätti kuulijoissa tunteita ja innostusta.
Retorisesti taitava puhuja vakuuttaa siis kuulijat siitä, että hänen esittämänsä asia on tärkeä. Hän saakuulijat tuntemaan, että heitä on kohdeltu kunnioittavasti, ja tarttumaan toimeen.
Puhetaidon opettajat ovat antaneet monenlaisia vinkkejä.
Retoriikkaa sovelletaan paitsi julkisessa puheessa myös kahdenkeskisissä keskusteluissa, joissa yritetään suostutella toista tekemään jotain.
(Puro, 2005; Torkki, 2006; Seneca, 2011; Quintilianus, 2014.)
Retoriikan tehtävänä on tarjota erilaisia kielellisiä vakuuttamisen keinoa, joita käyttämällä puhuja saa houkuteltua ja taivuteltua yleisön puolelleen.
Moni pitää retoriikkaa pettämisen ja imartelun taitona, mutta muun muassa antiikin ajan Aristoteles uskoi sen hyötyyn. Hänestä vaikuttamisen salaisuus piili kolmessa tekijässä: logoksessa, ethoksessa ja pathoksessa.
Logos tarkoitti puheen sisältöä. Oma näkemys tuli esittää loogisesti järkevänä. Väite yksin ei riittänyt, vaan se oli perusteltava ja perusteluille tuli olla todisteet.
Ethos liittyi puhujan luonteeseen: puhujan oli vakuutettava kuulijat siitä, että on hän hyvä ihminen ja kuulijoidensa puolella.
Pathos oli kuulijan mielentila. Eettisesti puhuvan piti esittää järkevä ajatuksensa niin, että se herätti kuulijoissa tunteita ja innostusta.
Retorisesti taitava puhuja vakuuttaa siis kuulijat siitä, että hänen esittämänsä asia on tärkeä. Hän saakuulijat tuntemaan, että heitä on kohdeltu kunnioittavasti, ja tarttumaan toimeen.
Puhetaidon opettajat ovat antaneet monenlaisia vinkkejä.
- Puhe pitää suunnitella ja jäsentää hyvin. Kaikkea ei kannata ottaa mukaan puheeseen – vain se, mikä on loogista.
- Puheen tulee olla selkeä ja looginen, mutta myös jännittävä ja hauska. Kielikuvia, esi- merkkejä ja tarinoita on suositeltu.
- Puhe pitää esittää, ei lukea.
- Esitykseen kuuluu koko oman habituksen miettiminen rekvisiittoineen (esim. pukeutuminen)
- Esitys pitää mukauttaa yleisön odotuksiin ja tarpeisiin. Oma näkemys tulee esittää niin, että se tukee kuulijoiden arvoja ja pyrkimyksiä ja vakuuttaa, että juuri nyt on oikea aika toimia.
- On vedottava kuulijoiden jaloimpiin vaikuttimiin.
- Tärkeät asiat tulee toistaa.
- Yleisöä pitää osata lukea, jotta osaa tarpeen mukaan muuttaa strategiaa.
Retoriikkaa sovelletaan paitsi julkisessa puheessa myös kahdenkeskisissä keskusteluissa, joissa yritetään suostutella toista tekemään jotain.
(Puro, 2005; Torkki, 2006; Seneca, 2011; Quintilianus, 2014.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti