99: Pariopettajuus

LAINATTU teoksesesta: Opettajan didaktiikka

Yhteisopettaminen

Opettajankoulutuksessa pyritään sellaisen työkulttuurin omaksumiseen, jossa osaaminen jaetaan ja kollegaa tuetaan hänen työssään. Käytännössä tämä ilmenee muun muassa siten, että suuri osa opetus- harjoitteluista toteutetaan pariharjoitteluina. Yleisopetuksen piirissä yhteisopettajuus tai samanaikaisopettajuus ei ole ollut kovin yleis- tä, olkoonkin että siitä on kirjoitettu ainakin 1970-luvulta lähtien. Erityisopettajat ovat tottuneita toimimaan samanaikaisopettajina. Opetusharjoittelun yhteydessä opiskelijat ilmaisivat suurimpien hyö- tyjen tulevan yhteisestä ideoinnista ja pohdinnasta sekä vastuun ja- kamisesta. Suurimpina ongelmina pidettiin epäselvyyksiä toiminnan ajantasaisuudessa, temperamenttieroja, opetustapojen erilaisuutta ja yhteissuunnittelun hitautta. Kuitenkin opiskelijat toivoivat saavansa tietoa samanaikaisopetuksesta ja monet olivat halukkaita itsekin toi- mimaan samanaikaisopettajina tulevaisuudessa. (Ks. Maaranen & Jyrhämä, 2016.)

Thousand, Villa ja Nevin (2006) luokittelevat samanaikaisopetuksen neljään eri tapaan tai malliin: avustava samanaikaisopetus, rinnakkainen samanaikaisopetus, täydentävä samanaikaisopetus ja tiimiopetus.

Avustava samanaikaisopetus tarkoittaa sitä, että yhdellä opetta- jalla on pääasiallinen vastuu opetuksen suunnittelusta ja toteutuk- sesta. Toinen opettaja taas antaa tukea jollekin tai joillekin oppilail- le. Tässä mallissa on mahdollista, että henkilöiden roolit vaihtuvat.

Rinnakkainen samanaikaisopetus tarkoittaa tilannetta, jossa kak- si opettajaa opettaa kahta eri ryhmää oppilaita samanaikaisesti samassa tilassa. Rinnakkaisen samanaikaisopetuksen etu on se, että opettaja-oppilassuhde pienenee, joten opettajalla on enemmän mah- dollisuuksia oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen. Opettajat voivat opettaa samaa tai eri sisältöä tässä mallissa. Ryhmäjako voidaan teh- dä eri perusteilla, eikä ryhmien tarvitse olla samankokoiset.

Täydentävällä samanaikaisopetuksella tarkoitetaan sitä, että vaikka yksi opettaja ottaa päävastuun opetuksesta, myös toinen opettaja tuo oman osaamisensa tilanteeseen. Esimerkiksi toinen opettaja voi muotoilla opetettavan asian tai lauseen uudelleen auttaakseen oppi- laita ymmärtämään sen paremmin.

Tiimiopetuksella viitataan opetukseen, jossa opettajat jakavat vastuun suunnittelusta, opettamisesta ja arvioinnista yhteisten tun- tien osalta. Tiimiopetuksessa opettaminen sujuu saumattomasti, ”kuin tanssi”. Tiimiopetukseen pääseminen voi viedä oman aikansa ja vaatia ensin edellisten samanaikaisopetusmallien harjoittamista.

Ahtiainen ja kollegat (2011) ovat kirjallisuuden perusteella muo- dostaneet seuraavan taulukon, jossa samanaikaisopetuksen mallit on luokiteltu kuuteen toimintatapaan (ks. taulukko 2).

Taulukko 2. Samanaikaisopetuksen muotoja Ahtiaisen ym. (2011, s. 22) mukaan


Condermanin, Bresnahanin ja Pedersenin (2009, s. 3–5) mukaan onnistuneelle samanaikaisopetukselle on viisi edellytystä: tasa-arvoisuus, vastavuoroinen kunnioitus, jaettu vastuu, jaetut resurssit sekä tarkat yh- teiset tavoitteet. Tasa-arvolla he tarkoittavat sitä, että molemmat opet- tajat ovat tasa-arvoisessa asemassa, kun opetusta suunnitellaan ja toteu- tetaan, eikä ikä, kokemus tai tutkinto saa vaikuttaa opetussuhteeseen. Vastavuoroinen kunnioitus ilmenee esimerkiksi siinä, että kummankin opettajan erityisosaamista kunnioitetaan ja hyödynnetään opetuksessa. Jaettu vastuu viittaa siihen, että opettajat kantavat vastuun opetuksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta yhdessä. Jaettu vastuu tarkoittaa myös sitä, että luokka ei ole toisen opettajan luokka eivätkä oppilaat ole vain toisen opettajan oppilaita, vaan yhteisiä oppilaita. Jaetut resurs- sit tarkoittavat, että sekä ideat että käytännön konkreettiset materiaalit ovat yhteistä omaisuutta ja ne otetaan yhteiseen käyttöön rohkeasti ja avoimesti. Tarkat yhteiset tavoitteet tarkoittavat sitä, että opetuksen ja oppimisen moninaiset tavoitteet suunnitellaan ja määritellään yhteisesti. Vaikka eri opettajilla saattaa olla eri tavoitteita, esimerkiksi erityisopettajalla erityisoppilaiden suhteen, määritellään ja suunnitellaan tavoitteet yhdessä, jotta suunta on yhteinen.

Samanaikaisopettajuutta tai yhteisopettajuutta voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä käytännön pariopettajuuden toteutustavoista.

Pariopettajuus – kiehtova mahdollisuus
Monessa koulussa etsitään rohkeasti käytänteitä, joilla opetus saataisiin vastaamaan yhä paremmin muuttuvaa maailmaa ja sen mukana muut- tuneita lasten tarpeita. Yksi näistä menetelmistä on pariopettajuus. Siitä puhutaan myös yhteisopettajuutena, samanaikaisopettajuutena ja jaettu- na opettajuutena. Perusidea on, että luokassa on kaksi opettajaa. Usein se edellyttää, että kaksi luokkaa yhdistetään. 

Ensimmäisiä tällaisia kokemuksia hankittiin Espoossa jo 1990-luvulla. Vauhdittajana oli tuolloin tilanahtaus. Kouluvirasto maksoi erään koulun ylisuureen toiseen luokkaan kahden opettajan palkat. 2000-luvulla idea yhdessä oppimisesta alettiin nähdä myös pedagogisena ratkaisuna. Tuos- sa samassa koulussa kaksi nuorta viidennen luokan opettajaa ideoi jou- luglögeillä tavallista tiiviimpää yhteistyötä rinnakkaisluokkien välille. Ta- lossa sattui olemaan iso luokkahuone. Rehtori oli suopea, ja sinne muutti seuraavana lukuvuotena hieman yli 50 oppilasta ja kaksi opettajaa.
Kevään ajan opettajat hioivat suurryhmäpedagogiikkaa, joka perus- tui pitkälti viikkoprojektien varaan. Kuudennen luokan aikana suurluok- ka oppi 2000-luvun taitoja: se tutki, teki tuotoksia, suunnitteli ja arvioi omia töitään ja opetusta. Kokemukset olivat hyviä, ja innostus koulussa levisi. Ensin siihen tarttui opettajapari, josta toinen opetti erityisryhmää ja toinen ekaluokkaa. Seuraavana käytänteen omaksui opettajapari, josta toisella oli yleisopetuksen ryhmään integroituna neljä kehitysvammaista oppilasta koulunkäyntiavustajineen. Vuosien aikana mallia on kokeillut tu- sinan verran opettajia. Kaikkien kokemukset olivat myönteisiä. 

Oppilaiden kannalta arvokasta on, että pariopettajuus tuo luokkaan kahden ihmisen tiedot ja taidot. Opetus monipuolistuu ja syvenee, koska omat ratkaisut tulee perusteltua kollegalle. Pariopettajuus pakottaa luokkaan rutiineita, jotka helpottavat lasten ja aikuisten työntekoa.

Pariopettajuus mahdollistaa erilaisten ryhmien muodostamisen luo- kan sisällä. Toinen opettaja voi viedä pienen intohimoryhmän soittamaan bändikämppään, ja muut jäävät opiskelemaan luokkaan. Oppilaat saavat aikuisten hyvästä vuorovaikutuksesta mallia. Odottamaton tilanne, kuten kiusaaminen, ei katkaise opetustilannetta. Oppilaat eivät riehaannu opet- tajan poissaolosta, kun toinen on kuitenkin paikalla. Toisen ollessa poissa toinen on todennäköisesti paikalla ja työskentely voi jatkua niin kuin en- nenkin. Myös sijaisen on helpompi tulla vakituisen opettajan pariksi. 

Lasten kohtaamiseen jää enemmän aikaa. Oppilaat saavat helpommin apua tuntitilanteessa. Toinen opettaa niitä, jotka osaavat, ja toinen pääsee auttamaan niitä, joilla on vaikeaa. Oppilailla on paljon kavereita. Pienissä luokissa on usein erityisesti tytöillä niin sanottua sosiaalista ahtautta. Suu- ressa luokassa voi myös löytää uuden kaverin, jos tulee riita. Oppilas saa luotettavan arvion osaamisestaan, kun arvioijia on kaksi. 

Pariopettajuudesta on iloa myös opettajille. Koulutyön suunnittelu yhdessä on mielekkäämpää. Opettaja oppii paljon kollegalta koko uran- sa ajan. Oma pedagoginen ajattelu kehittyy, kun joutuu perustelemaan ratkaisunsa toiselle. Oppilaantuntemus kasvaa. Toisen opettaessa toisella opettajalla on mahdollisuus tarkkailla luokkaa, oppilaiden keskittymistä, työtapoja ja muun muassa sosiaalisia suhteita. Ongelmia on helpompi rat- kaista yhdessä: asioita näkee laajemmin, kun on kaksi näkemystä, ja taakka kevenee. Ikävämmätkin asiat voi aina jakaa toisen kanssa. Opettajat voivat jakaa mieltymyksensä mukaan ne oppiaineet, joista ovat pääasiallisesti vastuussa. Uusia ideoita voi kokeilla luottavaisemmin. Projektit ja retket on helpompi toteuttaa yhdessä. Eriyttäminen on helpompaa, samoin op- pilasarvostelu. Pariopettajuus helpottaa myös yhteistyötä kotien kanssa. Opettajat jaksavat paremmin; jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru kevyempi. 

Tämän koulun opettajilla oli pariopettajuudesta pelkästään myönteistä sanottavaa.
Pariopettajavuosien jälkeen paluu tavalliseksi opettajaksi oli kuin palaisi kivikauteen. Opettajien mukaan onnistuakseen pariopetta- juus edellyttää, että opettajien persoonat sopivat yhteen. Sen tulee myös pohjautua omaan haluun tehdä yhteistyötä toisen kanssa.