Husén, T. ym. (1966). Miten me aikusina opimme. Helsinki: Tammi. |
Luento tarkoittaa selostavaa esitystä. Siinä esitellään jokin uusi asia. Luennon on oltava selvääja yksinkertaista. Korokeluennointia on kritikoitu siitä, että siinä muut kuin luennoitsija eivät saa ilmaista mielipidettään
Luento-toimintatavasta on monenlaisia muunnelmia_
1. Haastatteluluento, jossa joku osallistujista esittää etukäteen valmisteltuja kysymyksiä asiantuntijalle.
2. Keskusteluluento, jossa luennoitsija antaa myös osallistujien käyttää puheenvuoroja
3. Vuoropuheluluento. Korokkeella on yhtä aikaa kaksi esiintyjää, joilla on erilaiset käsitykset luennon teemasta.
4. Korokekeskustelu eli paneeli. Lavalla on puheenjohtaja ja 4-6 keskustelijaa. Puheenjohtaja pitää ensin lyhyen johdannon ja esittelee keskustelijat, sitten seuraa 30-40 minuutin korokkeella olevien välinen keskustelu. Tämän jälkeen yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua. Ja lopuksi puheenjohtaja esittää lyhyen yhteenvedon.
5. Mehiläispesäluento: yhdistetään perinteinen luento (lyhyt esitelmä) pienissä ryhmissä tapahtuvaan keskusteluun joistain kysymyksistä tai ongelmista. Porinan jälkeen ryhmät raportoivat toisille tuloksistaan. Lopuksi luennotsija suorittaa niistä lyhyen yhteenvedon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti